Näin viime yönä mielenkiintoista unta. Nukuin kaiken lisäksi ruhtinalliset kolme tuntia, mutta tuo uni piristi mieltä kellon soidessa 6:30. Seuraavassa kuvailema unesta.

Herään yhtäkkiä johonkin kovaan ääneen. Huomaan ikkunan olevan rikki ja ulkona seisoo kolme miestä. Kapasiteettiyksikkö! Olen vähän aikaa ihan hämilläni, mutta sitten tajuan pyytää Tasiksen, Andun ja Dänin sisään. Itse menen vaihtamaan jotain siistimpää päälle. Kun palaan on huoneeni täynnä räppäreitä (jos nimet sanoo jotain, niin esim. Timo Pieni Huijaus, Aste jne.) ja bileet olivat pystyssä! Andu ja Tasis kyllä hävisivät jonnekin, mutta Dänin kanssa me vaihdettiin käyntikortteja kun loputkin räppärit olivat hävinneet. Kului muka pari päivää ja kuulin naapurista hirveää meteliä. Menin katsomaan ja VOU! Andu, Tasis sekä Däni houstasivat jälleen joitain bileitä ja tällä kertää myös oma äitini(!) oli mukana räppäreiden ja muutaman muun tuttuni (oikean tuttuni) kanssa. Jossain vaiheessa päätimme alkaa värikuulasotaa sellaisilla värikuulapyssyillä, tiedättehän ne? Tässä vaiheessa bileporukkaan astui Cheek, joka Andun mukaan on helvetin hyvä värikuulasodassa. Kaikki menivät siksi piiloon sellaisen sermin taa. Meillä oli Cheekin kanssa (luonnollisesti) joku yhteinen (salainen) sopimus ja Cheek luovutti värikuulapyssyn minulle ja nosti kädet ilmaan antautumisen merkiksi. Jengi oli minulle ihan, että wattefuk ja minä Cheekin tapaan kohauttelin olkapäitä sekä  nostelin käsiä ilmaan ilmaistakseni hämmennystä. Sitten alkoi jälleen normibileet, mutta äiti oli vähän pihalla. "Kuka on Jare ja kuka on Cheek?" se kyseli ihan hoo moilasena. Selitin että tyyppi on sama, mutta toisella nimellä Cheek-Jare tekee musaa. Äiti nyrpisti nokkaansa hyvin äitinsä (eli rakkaan isoäitini) tapaan kuulutuaan tämän.

Sitten heräsin.

Aamulla aloin pohtia minua ja suomiräppiä. Vuosi 2009 oli muutos. Kaikki alkoi Kapasiteettiyksiköstä ja nyt olen siinä pisteessä että haaveilen kesätöistä Rähinässä (ahhah, miettikää nyt niitä blogimerkintöjä jos Birdie pääsisi Rähinään sihteeriksi tai joksikin pätijäksi) sekä siteeraan huomaamattani Cheekiä tai Kapasiteettiyksikköä. Tunnistan myös helposti jos Hoo fiittaa jossain Cheekin biisissä tai Ela huutelee taustalla. Räppimaku on tässä vaiheessa aika yksipuolinen, mutta minkäs teet.

Seison silti aika tukevasti rockin takana ja puen ne pillit jalkaan vaikka väkisin. Siksi olenkin miettinyt itseäni jossain Rähinä Livessä ensi vuonna (Setämies lupasi viedä)... Tukka sekaisin ja vähän mustaa silmissä, mustat housut jalassa, Converset lämmittämässä varpaita. Muilla housut roikkuu ja hupparit lämmittää. Eihän sillä ulkonäöllä ole väiliä, mutta olisi ehkä vähän eksynyt olo. Tajusin myös viime vuonna, että ei minun tarvitse luokitella musiikkimakuani yhteen kategoriaan. On vain ärsyttävää ja ahdistavaa vastata kysymykseen: "Minkälaista musaa sä kuuntelet?" Jos sanoo että HIMiä, niin leimautuu heti sellaiseksi oudoksi. Jos sanoo Madonnaa, leimautuu toisenlaiseksi. Jos sanoo että laidasta laitaan, niin TYLSÄÄ. Mitä jos sovitaan, että en aio vastata tähän kysymykseen mitään. "Se on kuule pitkä juttu, kerron joku toinen kerta :)"?

Uutena vuotena puhuttiin paljon miehistä Ellun kanssa. Puhuimme siitä, että kun menee baariin ja vetää pari kuus lonkeroa tai paukkua, niin mitäs jos huomaakin jonkun "hyvännäkösen" ja aamulla se hottis paljastuukin ei niin hyvännäköiseksi? Tekevälle totta kai sattuu... Pienessä sievässä sitä kuitenkin kokee suuria tunteita.

Kello yksi olin siemailemassa kuoharia ja koin suuren rakkauspuuskan Owen Wilsonia kohtaan. Mitääää?! Hahhah. Onhan se söötti ja hauska, mutta olin viisi minuuttia sanaton ja hoin vain: "Ellu! Owen Wilson! OWEN Wilson... Owen..." Kello neljä katsoimme Cheekin haastattelua ja siinä oli tippa melkein linssissä: "Siis ihana! Niin söpö! Ei hyvä luoja! NYT SE HYMYILEE! APUA!" Tätä kohtausta en jotenkin vain pysty selittämään. Cheek on ihan jees ja söpö.... mutta ei ihan itkemisen arvoinen. Ehkä Cheek on sitten baarilöytö tulevaisuudessa, kjeh kjeh. Mies joka näyttää vastustamattomalta kännissä.

Niin ja paljonko sitä tuli juotua? Sen verran että pedin tekeminen tai lähinnä sen lakanan laittaminen Ellulle oli illan hankalin osuus.

Rakkauden täytteistä perjantaita teille! Ja ei,  tämä ei ollut kehotus juomiseen vaan oikeasti rakkauteen! On ihana olla ihan huumassa jostain Owen Wilsonista hyvän ystävän seurassa - kuoharilla tai ilman. Ihan totta.

Birdie