keskiviikko, 21. joulukuu 2011

Ei otsikkoa

Ärsyynnyin tekstieditoriin ja siirryin taas tänne.

tiistai, 20. joulukuu 2011

Ei otsikkoa

Poskiontelotulehdus. Ei lunta. Liikaa töitä. Liikaa stressiä. Ei lunta. Kipeänä. Väsynyt. 

edoris.dll?tem=ts_sarjakuva_image&doc_id

edoris.dll?tem=ts_sarjakuva_image&doc_id

edoris.dll?tem=ts_sarjakuva_image&doc_id

lauantai, 17. joulukuu 2011

Ei otsikkoa

Lähdin ajatusmatkalle. Kuljin läpi menneiden vuosien kaivellen muistoja esiin. Joitain asioita kannan edelleen mukanani - ihan mielellänikin. Aika monet asiat ovat muuttuneet matkan varrella ja hyvä niin. Paljon tuskaa. Paljon ikävää. Paljon naurua. Paljon komeita miehiä. Paljon elämää.

Ihana on havahtua takaisin tähän hetkeen ja kuunnella kummipojan tuhinaa makkarissa. 

"Borta bra men hemma bäst"

Jos tästä elämä vielä paranee, niin voi vitja!

perjantai, 16. joulukuu 2011

Ei otsikkoa

En enää muista, mitä sanoin terapeutille ja mitä hän siihen vastasi, mutta sitten hän sanoi: "Sua varmaan ärsyttää, että mä sanon näin" ja minä siihen: "No niin ärsyttää" ja terapeutti ilahtui. Hän on odottanut sitä; minä olen odottanut sitä. Puhuimme Siitä Kaupungista joka alkaa Teellä ja päättyy Uuhun tai ruotsinkielisesti alkaa Åålla ja päättyy Oohon. Äiti ei halua minua sinne (niin kauas), ystävät eivät halua minua sinne (niin kauas ja tyhmään kaupunkiin) ja terapeutti ei halua minua sinne (koska se olisi pakomatka ja täällä jäisi asiat kesken). Minua itketti, koska minun ei anneta lähteä. Keskiviikon jälkeen ikävä on helpottanut. Tuntuu edelleen kaihoisalta, unenomaiselta ja kauniilta ajatella sitä kaupunkia sekä sen kahviloita tai siltoja, mutta... Minä en halua paeta tai jättää asioita kesken. "Kaikki aikanaan

Eilen kävin teatterissa ja nauroin. Tänään ostin pullon punkkua ja neljä eri juustoa. Ai niin ja katsoin eilen myös Owen Wilsonia! Päähäni ilmestyy taas lauseita, mutta en tiedä minne ne kuuluvat. Parvekkeella tupakoidessani ajattelen "no, jos mä en sitten vain osaa kirjoittaa". Kuinka naurettavalta tuntuisikaan haaveilla Finlandiasta, Nobelista sekä urasta ja EI VAIN OSAISI KIRJOITTAA. Hahahaha (<-- psykoottinen nauru) Lainasin kasan kirjoja kirjastosta, mutta osa on ensi kevättä varten. Tosin pari niistä täytyy ei-lukea, koska en saa lähteä täältä. 

Huomaan päivittäin ajattelevani jotain sanaa ruotsiksi, mutta etten osaa sanoa sitä samaa suomeksi. Tänään ajattelin dialektia, joka Google-kääntäjän mukaan on murre. Puhun siis välillä suomiruotsia: "Mä kiinnitän hirveän helposti huomion ihmisten dialekteihin" "Mulle on tosi hankala visa känslör" "Mä otan tosta Stockalta sporan" (+ suomeksihan ei saisi sanoa, että OTTAA kulkuneuvon, mutta ruotsiksi se on "jag tog en tåg" = MENIN junalla). Lapsille sekä koirille alan myös usein puhua ruotsia. Se on minulle tunnekieli; siihen liittyy paljon lämpöä. Englannin "I love you" ei tunnu samalta kuin "Jag älskar dig" tai "Minä rakastan sinua". Darling on tunnettomampi kuin rakas tai älskling. 

En yhtään tiedä, että mitä minä tänne kirjoitan. Syyttäkäämme punkkua. Tänään toivon, että saisin lukukärpäsen pureman. Haluaisin nauttia sanoista.

Teidän etäturkulainen sekä muka-ruotsinkielinen Birdie

torstai, 15. joulukuu 2011

Ei otsikkoa

Aamu koiravauvan kanssa. Äiti soitti eilen ja pyysi vahtimaan koiravauvaa muutaman tunnin. Miten ihmeessä selvisin elossa kaksi päivää, jos 1,5 tuntiakin tekee nyt tiukkaa? Okei, asialla saattaa olla tekemistä sen kanssa, että heräsin 7.45 ja en ollut saanut kokonaista aamukahvikupillista ennen vauvan tuloa. Me sovimme hauvan kanssa heti aluksi, että aamukahvi on PYHÄ ja sitä ei pilata tai Birdie on hyyyyvin vihainen. 

No, parien kakkojen (makkarin lattialle) ja pissojen (olkkariin ja makkariin) jälkeen päätin, että nyt nukkumaan. Koiravauva ei päättänyt niin. Se rapisteli kaikkea, järsi kaikkea ja tuli päälle makaamaan löytöjensä kanssa. 25 minuuttia yritin, mutta sitten päätin nousta ja mopata lattiaa vielä kertaalleen. Ensin kuitenkin halusin syödä. Apukokki-koiravauva laittoi etutassut tiskipöydälle ja seurasi kahvinvalmistusta (sanoinko jo, että se joi viimeksi täällä ollessaan kahvia?) ja sitten paahtoleivän tekoa (kerroinko jo, että koiravauvan mielestä KAIKKI asiat kuuluu sille? Erityisesti ruoka-asiat.) Sitten aloin syödä, mutta etutassut ilmestyivät ruokapöydän päälle aika pian ja sitten se alkoi huitomaan niillä. "Anna mulle, anna mulle, tuoksuu hyvälle!" Niin minä sitten annoin ja syötiin leivät 2/3 osaa ja 1/3 osaa tasan masan. Sen jälkeen halusin syödä omenaa ja kuorin sen. No sehän vaikuttikin mielenkiintoiselta, joten heitin omenan koiralle ja se juoksi sen perään. Sain kirjoitettua suuren osan tästä tekstistä omenajahdin aikana, mutta nyt tuo rakkauden suurlähettiläs kyllästyi siihen rupesi hamuamaan kahviani. Etutassut pöydälle ja tuijotetaan Birdietä, joka juo kahvia. Jos se ei huomaa niin huitaistaan tassulla sitä niin että kahvimuki tärähtää ja hahahhahaha kahvia roiskuu ja vauvakin saa oman osansa! 

"Koiravauva hei, koirat ei juo kahvia..." 

Lattia on täynnä omenanpaloja, pitää siivota. Tänään toivon vain ei-kipeitä jalkoja sekä kevyitä päiväunia.