Äiti kysyi torstaina, olenko laihtunut. Naurahdin epäuskoisesti, mutta tänään aloin miettiä että ei se ihme olisi. Kahvi ja tupakka vievät ruokahalua, paikasta toiseen juokseminen kuluttaa kaloreita ja sterssi imee ihmisestä fyysisesti ja henkisesti energiaa. Peilistä katsoi hampaita pestessä nuori nainen, jonka silmänaluset olivat erittäin mustat, vaikka olen mielestäni nukkunut hyvin ja paljon viime aikoina. 

Voisin siis kertoa teille, että arki, Kelan ja sossun asioiden hoitaminen, koeviikko, rahapula, joulun lähestyminen ja muut tuovat mukanaan stressiä ja ahdistusta. Muutama ihmissuhdekin kuluttaa henkistä energiaa niin paljon, että näytän kuulemma ajatellessani niitä erittäin uupuneelta. Voisin kertoa kaipaavani parasta ystävääni, veljeäni, vauvaani, omaa pientä karvakasaani eli koiraani päivittäin niin paljon että sattuu ja näkeväni hänestä unia. Voisin kertoa päivittäisistä päänsäryistä ja tupakoinnin mukana tuomista syyllisyydestä (vähennän huomattavasti juhlakauden jälkeen; ei se niin tärkeää tai hienoa ole). Voisin kertoa teille ahdistuvani terapian kotiläksystä, jossa minun pitäisi ranskalaisin viivoin hahmotella tyyppi nimeltä Birdie (ajattelin tänään, että mitä jos kilauttaisi kaverille ja kysyisi vastaukset, mutta se ei olisi sen tehtävän kannalta järkevää).

Mutta en jaksa. Elämä on paljon muutakin. Esimerkiksi...

Makaamista sohvalla ja analysoimista: "Mitä se tarkotti kun se sano 'Nähdään taas'? Onks se niin ku että 'Nähdään TAAS' vai 'NÄHDÄÄN taas'? Mitä se sen moikkaus ja hymyily sekä silmiin katsominen tarkottaa? Onks tässä ees mitään vai kuvittelenko mä kaiken?!" Koiravauvan ensinäkeminen aikoihin ja pusuttelu. Myöhemmin kanneskelin n. 12-kiloista hauvaa sylissä ja se oli onnellinen siinä. Ihmisvauva puolestaan halusi pusutella nukkumisen sijaan ja oih voih näen pitkästä aikaa suosikkipoikalapseni huomenna. Se hetki kun pikkumies hymyilee ja kiljaisee ilosta minut nähdessään. <3 Kummipoika muistelee ilolla viime joulukuista pipareiden leipomista; maailman pienimmän pöydän vuoksi leivoimme lattialla. Kesällä poika näki Peppi Pitkätossun leipovan pipareita MYÖS lattialla ja se oli iso juttu. Terapeutti piristi minua sanomalla, että "Tuon ikäiselle pojalle on varmaan iso juttu, että kummitäti on vähän kuin Peppi Pitkätossu". Eräältä mummelilta saamani kukkapuska tuoksuu ihanalle. Pieni rouvajoukko hihkui ilosta kuullessaan lakkiaisistani ja vaati saada kutsun juhliin. Olen vanhusten mielestä ihana ja minusta oli ihana kuunnella heidän tarinoitaan Tauno Palosta sekä Tapio Rautavaarasta. Myöhään illalla autotie on autio ja on vain paljaat koivut tien toisella puolella, kylmä tuuli ja minä parvekkeella savurenkaita polttelemassa Sabotagea kuunnellen. Yökylävieraiden ollessa seuranani nauraa räkätämme niin että koko puisto kaikuu, mutta mitä pienistä. 

Kaksi koetta jäljellä. Sitten enää kuusi kurssia ja kaksi yo-koetta läpäistävänä. Tällä viikolla on nuo kokeet, vähän töitä ja perjantaina teatteriin. Saan myös koiravauvan vierailulle koko viikonlopuksi ja aion houkutulle myös yhden ystävän taas sohvalle majoittumaan. Ensi viikolla on kaksi päivää juhlia putkeen, vähän koulua ja sitten - ah oih ja sata huokausta - 9.12. lähden lomalle yhdeksi yöksi/vuorokaudeksi. Maltan tuskin odottaa vieraalta haisevaa leveää (varmistin, että huoneessa on parisänky) hotellisänkyä ja vaeltelua vieraassa kaupungissa sekä ihan piruuttaan lähetettävien terveiskorttien kirjoittelua. 

Jaksa, Birdie, jaksa!