Täteiltyäni 1,5 vuorokautta, raahauduin tervantuoksuiseen saunaan. Illalla ahdistuin maailman pahduudesta, mutta onneksi Jari Sillanpää voitti Syksyn sävelen. Aamulla en olisi millään jaksanut nousta, mutta olin melkein jo myöhässä. Pyhäpäiväkö tämä on, ihmettelin kaupan edessä ja juoksin pikkukaupalle. Mummo sanoi lapsenlapselle, että kauppa aukeaa kohta. Kello ei ollut siirtynyt, olin siis tunnin etuajassa. Kaikessa rauhassa keitin kahvit ja pilkoin pullat. Sen jälkeen alkoi vilinä ja puolen tunnin jälkeen istahdin minäkin kahville. "Paljonko maksoit tuosta, kyllä me piffataan!" Työsuhde-etu, minä hymyilin toisen kahvikupin ja keksin äärellä. "Millainen nuori se tuommoinen on?" yksi kysyi hyvillään ja minä nauroin että "No erilainen nuori!" Vanha sielu, pikkuvanha. Toisaalta iloinen tämmöisenä, mutta toisaalta taas tuntuu väärältä ja vialliselta olla tämmöinen. Kiharatukkainen miespoika tuli ja sanoi nähneensä minut jossain ennenkin. Kaupassa me törmäsimme, minä hymyilin ja tarjosin kahvit sekä pullat. Kahden tunnin jälkeen minä pyyhin pöydän ja sanoin heihei. Ulkona hymyilin leveästi, koska olin tehnyt niin paljon hyvää ja monta vanhusta oli ilahtunut. Miten minä vaan opettelen niiden nimet ja miten ne juovat kahvinsa? 

Kotona istahdin hetkeksi ja laitoin tervalta tuoksuvat hiukset nutturalle. Särkylääke suuhun ja imuri käteen. Illalla pitäisi derivaatiotakin tutkia (älkää sanoko tähän mitään, pliis) ja opetella ihan kiusaksi ulkoa en trafikregel-sanan kaikki muodot.