Tässä on vielä melkein kolme viikkoa sairaslomaa jäljellä. Haaveilin eilen taas pakenevani jonnekin ihan muualle. Siellä ei olisi roskapusseja vietävänä, pupujen häkkiä siivottavana tai ongelmaa nimeltä "mitäs teen ruoaksi, kaapit on ihan tyhjänä". Turku lähettelee sähköpostia, Turussa on kirjamessut ja kaikki on niin paljon kivempaa Turussa. Mutta en minä nyt sinne voi lähteä. Vielä. Sinne on muuten matkaa 167 kilometriä Helsingin keskustasta. Näin tänään kyltin ja otin siitä myös kuvan (kiusatakseni ystäviä myöhemmin). 

Peruin tv-korttini (heihei Ruotsin kanavat ja piirretyt). Peruin Suosikin (hei hei surkeaksi muuttunut lehti). Peruin Olivian (mutta tilaan sen taas jonkin ajan päästä uudelleen; jotain sentään opin lehtimyyjänä ollessani). Aion muuttaa puhelinliittymääni ja sähköfirmaa. Kilpailutan vakuutukseni ja aion varata ajan hammaslääkäriin, silmälääkäriin sekä ihan tavalliseen lääkäriin. Varasin kaksi hotellihuonetta. Keksin teeman makuuhuoneen sisustukseen ja haaveilen uudesta imurista. 

Ikävöin sitä fiilistä kun on juhlat tulossa. Ikävöin myös äidin luona asustelevaa karhunpentua ("sen isä on karhu, äiti on koira" päätteli Birdie 19 vee vietettyään vuorokauden koiravauvan parissa). 

Ihminen tulee aika vähällä loppujen lopuksi toimeen. Minulle riittää kahvinkeitin, puhdas kuppi, kahvipurut sekä maitotilkka. 

Kaikesta huolimatta minulle sanottiin eilen, että kuulostan pirteältä. Sitä olenkin. Kai.