(Tämä tarina on kuultu noin sata kertaa, mutta koittakaa kestää. Iski nostalgia. Palkitsen teidän runsaalla kuvavyöryllä lopussa. Jos sekään ei kiinnosta, vaihda blogia. ;D)
Kaksi vuotta, kolme kuukautta ja kaksitoista päivää sitten (laskin itse ihan äsken, häähää) menin sydän rikkoutuneena elokuviin extempore ja yksin. Elokuva oli tänään sunnuntaina Neloselta tuleva Jätä Se! (He's Just Not That Into You). En ole katsonut elokuvaa vähään aikaan, mutta siinä aika alussa kuitenkin tulee semmonen kohtaus ja sitten tapahtui jotain kun tuli tämmöinen näkymä:
Pääni huusi: "TOI ON MUN MIES, TOI ON MUN MIES!" ja elokuvasta tuli juuri sata kertaa mielenkiintoisempi. Brääädley Coooopeer. Mainostin elokuvaa (miestä) kaikille joiden kanssa tuli puhe Jätä se-leffasta. Sitten tammikuussa 2009 katsoin Kankkusen ja sen jälkeen päätin alkaa salaseurustelemaan Brändeliinin kanssa. Vuoden 2009 alusta löytyy ties minkälaisia kertomuksia meidän suhteen alusta, haha. Olen katsonut varmaan öö kahdeksan Bradley-leffaa ja omistan niistä kuusi. Myös jotain on tapahtunut tietokoneelleni, koska yhdestä kansiosta löytyy tämmöisiä:
Niitä on 49 ja se on 1,5 vuoden työ kuulkaas!
Meillä on ollut legendaarisia hetkiä:
Meillä on ollut hauskoja Youtube-hetkiä:
Meillä on ollut söpöjä hetkiä:
Meillä on ollut hölmöjä hetkiä:
Meillä on ollut huonompia hetkiä:
Renee....
Keltaiset housut...
Jude Law on ollut liian kuuma...
Mutta kaikesta huolimatta jääkaappini ovessa on Bradley ja se tulee olemaan siinä. Jos mietitään tyttöporukalla, että kuka onkaan kuumista kuumin ja ihanista ihanin, minä mietin tovin ja käyn läpi kaikki mieheni, mutta palaan aina yhteen.
Se on Bradley (joka juo samaa vitamiinivettä kuin minä). Kiitos. Ja jos vielä ette ymmärtäneet tai saaneet tarpeeksenne, katsokaa tämä. Jos ette sittenkään ymmärrä, ette vain ymmärrä.
Kuullaan ensi viikolla normaaleissa merkeissä! Nyt jään youtubettamaan miestäni... Grau.
PS. Ajankohtaisgallup. Missä olitte kun kuulitte ekan kerran 9/11-iskuista?
Kommentit