Perjantaina oli sovittu äidin kanssa Ikea-reissu (huvikseeeeen, koska <3) ja kaverin kanssa koti-ilta sen luona telkkarin kakkaohjelmia haukkuen. No, ensin äiti perui Ikean ja minä sitten myöhemmin koti-illan, koska väsytti. Kävin kaupassa ja vietin loppuillan Miken kans sohvalla löhöillen:

koti-ilta.jpg

HAHA! Koko viikon olen suunnitellut tuon lehden ostamista, mutta tänään tartuin viimein tuumasta toimeen seistessäni viisi minuuttia hyllyn edessä. Otin kärryyn myös tv-lehden ja naistenlehden ettei kukaan luulisi minun ostaneeni tuon lehden ihan vain kansikuvapojan tai siis minkään muun yhtä nolon syyn vuoksi... Jos joku olisi kommentoinut (ihan kuin jotain oikeasti kiinnostais mun ruokakauppaostokset?) jotain, olisin sanonut: "Siis te ette tiedä kuinka rankkaa on olla Miken tuleva vaimo". Ja niin, mielikuvitusparisuhteeni (se kriisissä oleva) ei ole Miken kanssa. 

Kävin myös hakemassa uudet masennuslääkkeet apteekista ja se pakkausseloste oli taas rankkaa luettavaa + ne pillerit ovat maailman friikeimmät ulkonäöltään. Salinette siis halvat hupini joiden todellisuupohja on -25 - siis TÄLLÄ HETKELLÄ.

Opin lehteä lukiessani mm. veljesrakkaudesta: "(Mikael Granlundin pikkuveljenä olo) Ei tunnu kyllä miltään. Hän on minulle ihan normaali veli. En lue Mikaeliin liittyviä juttuja, eikä minua oikeastaan hänen touhunsa kiinnosta millään tavalla." Niin ja hei: heti ekalla sivulla oli Soneramies! Oli myös tosi kiva, että Iltsun toimittajat olivat haastatelleet jokaisen liigajoukkueen nuorimpia jäseniä. Harmi että kaikilla oli maskit kasvojen edessä ja ne kasvokuvat oli tosi pieniä, mutta onneksi on Google!

Surffalin myös aikani netissä ja tein pitkiä ostoslistoja. Koiravauvakuumeen myötä olen saanut kovan sisustuskuumeen ja suuri projekti lähitulevaisuudessa onkin sisustuksen uusiminen pala kerrallaan. Ensin kyllä pitäisi raivata muita kamoja hus hemmettiin. Hippi-Birdie puhuu, mutta ihminen tarvitsee oikeasti aika vähän tavaroita tullakseen toimeen. On varmaan tämän nykyisen ruokavalion syy tämä hippeytyminen, mutta sen mukana on tullut kyllä yllättävän rauhallinen ja rakastava olo.

Ah, muutaman vuoden päästä ei tarttekaan tehdä ostoslistoja, säästösuunnitelmia sekä monta tuntia töitä. Voi vaan sanoa Mikelle, että "hei beibi nyt mennään Ikeaan ostamaan uus sohva"! Sit se olis ihan et "mitä taasko" ja mä oon et "joo joo nyt tuut tai sit annat Mersun avaimet ja luottokortin". Mut kyl se sit aina tulis mun kaa ja sit me mentäis köttbullareille sinne bistroon ja kaikki olis meille ihan kateellisia ku ollaan kumpikin niin menestyneitä ja sitä hyvää vuosikertaa. Hihi. 

Tää menis nyt hautaamaan basilikansa, nyyh.