Minulla oli lapsena erittäin graafinen polkkatukka, nakkisormet ja pyöreät posket. Olin kiltti, mielikuvituksen omaava ja puhelias (alleviivattuna, huutomerkillä sekä lihavoituna). Olin hyvin hyvin pitkään huoleton ja kävelin nokka kohti taivasta (mikä yleensä johti kompurointiin, mutta so what) haaveillen. 

Tällä viikolla sanoin, että se Birdie on kadonnut ja haluaisin sen takaisin. En jaksa analysoida, murehtia ja olla pessimisti. Terapeutti sanoi että ehkä tämä toive liittyy lapsuuden loppumiseen, mutta ei kai se yksin sitä voi olla? Eihän?? 
 
Madonna täytti tällä viikolla 53. Järisyttävää.
 
Olin hoitamassa eilen taas kummipoikia. Titinallessa oli kaimani ja sekös nauratti seä minua että Ykköstä. Miten voi muuten olla että pojat eivät pelkää Muumien mörköä ja itse lähden huoneesta sen örinän kuulleessani? Niin ja se on ihan fine riisua itsensä alasti - myös julkisella uimarannalla. Kakkonen sanoi unisadun jälkeen: "Minua ei väsytä. Minua ei väsytä ENÄÄ IKINÄ" ja puoli tuntia myöhemmin kuului pelkkää tuhinaa. Ennen omaa nukahtamista kuului pientä itkua ja menin hipsuttamaan Ykkösen selkää. "Tuutko Birdien viereen nukkumaan?" "Niisk, joo..." Kaksi minuuttia myöhemmin alaston pikkumies tuhisi vieressäni.
 
Serkku on kasvanut. Kiipeiltiin eilen omenapuissa ja sovittiin että vanhoina täteinä ostetaan yhdessä talo jonka pihassa on omenapuita, marjapensaita sekä pieni kasvimaa. Siskoserkku, serkkusisko.
 
Koirakuumeeni nousee ja itku tulee kurkkuun kun katson kultaisennoutajan pentujen kuvia. En halua enää ikinä toista kultaistanoutajaa, koska meidän kulta on ainoa ja oikea niin kauan kuin on olemassa - ja okei sen jälkeenkin. Onneksi on olemassa niin paljon muitakin ihania koirarotuja.
 
Mutta vooooi kuinka ihanaa on tulla kotiin lastenhoitoreissun jälkeen. Saa varailla lisää leffoja ja kirjoja kirjastosta (Helmet.fi - maailman PARAS paikka kuluttaa aikaa). Saa nukkua nopeat päikkärit omenapiirakan tuoksussa. Saa keittää kahvit ja istahtaa ystävän kanssa pöydän ääreen. Voi juoruta ja suunnitella lähitulevaisuutta. Voi istua pimenevässä illassa ja nauraa. Ystävän lähdettyä voi kaivaa eiliset muistiinpanot esiin ja käydä töihin.
 
PS. Olette varmasti huomanneet etten jaksa enää otsikoida. Aluksi eivät voimat riittäneet ja nykyisin aion keskittää siihen vaadittavat luovat voimat näihin itse teksteihin, buhah. ;)