Korot jalassa juoksin raitiovaunuun. Myöhästyin. Kävelin seuraavalle pysäkille. Juoksin ja myöhästyin. Odotin seuraavaa viisi minuuttia. Ratikassa huomasin saaneeni viestin: "-- valitettavasti...".Suunnitelma meni mönkään. Paska. Asemalla näin pariskunnan ja toinen osapuoli oli ystäväni. Juoksi vastaan hymy korvissa ja halasi. Kerroin suunnitelmani menneen mönkään. Olin vähän myrtsinä. Toinen osapuoli tervehti ja käski meidän pitää hauskaa. Ostin lohtusuklaata ja vitamiinivettä. 

"Ei menny fiilikset ihan maahan?" kysyi yksi ystävä. Ei mennyt. Kai. Harmittaa totta kai, mutta uuteen nousuun! 

Olin myrtsinä jonkin aikaa, koska terapiassakin oli tosi rankkaa. Haukuin todella pahasti itseäni ja pahinta on että tarkoitin jokaista sanaa. Pimenevässä illassa istuttiin parvekkeella ja juteltiin. "Tää on niin sun tyylinen!" "Sulla on niin mahtavia ideoita ja oot niin luova!" Kuka? Minä?! No enkä!