Lauloin tänään kaupassa äidille snapsilaulun ja nyt se soi päässäni. Tulin onnellisena kotiin, keitin kahvia ja jumituin tunniksi sohvalle lukemaan lehtiä. Kukaan ei saa lukea lehtiäni (ennen minua ja tämäpä onkin helppoa kun asuu lukutaidottomien pupujen kanssa). Lehdessä kehuttiin elokuvaa ja haluaisin ehkä nähdä sen, mutta mieleeni palautuu kuva Owen Wilsonista vauva sylissä. Ei ollut helppoa eilenkään nähdä Kuokkavieraat-dvd kaupassa ihan fyysisesti läsnä. Nettikaupoissa se ei niin haittaa. Olisi niin raikkaan ja ihanan erilaista sanoa lempinäyttelijöikseen Vince Vaughnin ja Owen Wilsonin, mutta ei ei ei. Hommasivat vauvat ilman varoitusaikaa. 

Jumituin miettimään suosikkinäyttelijöitä ja bongasin Facebook-listalta monia monia suosikkeja jotka täytyy katsoa taas pian. Ehkä vietän loppuillan varaillen elokuvia kirjastosta. Niin ja täytellen uutta kalenteria (EN SAANUT LUKIOLAISTEN KALENTERIA, ABIKALENTERI SUCKS joten ostin ite uuden ja hienon).