"Näytit meille kuinka paljon vihaa yksi ihminen voi osoittaa. Ajattele kuinka paljon rakkautta voimme yhdessä osoittaa."

Minulta kysyttiin eilen, että mitä ajattelen itsestäni, millaisena näen itseni. Peilistä katsoo surullinen tyttö ja olkapäällä istuu mollaava pirulainen. "Voi kun joskus näkisin itseni muiden - ystävien ja läheisten - silmin. Mitä he näkevät?" Pidän itsestäni tiettyjen ystävien kanssa. Tiedostan itseni, mutta en analysoi. Tiedän olevani hyvä ja kuitenkin omaavani huonojakin puolia. Olen varma, että olen joidenkin mielestä liian äänekäs ja tilaa vievä. Tilaa minä vaadin, ääni tulee vähän vahingossa. Mutta oikeasti. Äänen hiljennyttyä ja paikkani saatuani minä olen ihan kiva tyttönen. Tykkään olla hiljaa tai puhua tooooosi tylsistä jutuista. 

Se vain, että jos jonain päivänä joku (prinssi, jääkiekkoilija, vampyyri ja mitä noita nyt on) haluaisi katsella sekä äänekästä että hiljaista minua... 

On kuulemma suurta pääomaa tietää mitä haluaa. Haluan vain aika paljon kaikenlaista. Saanko haluta? 

Tänään kuitenkin haluan olla hiljaa ja ehkä tuijottaa Jude Law'ta. Tuli jotenkin iksu. Ensin kuitenkin ruokakauppaan, jee jee jee! ;) (Ainiin, serkkuni täyttää tänään 13 ja muistin sen vasta eilen ollessani ystävän pikkuveljen synttäreillä :D)