Näin kamalaa unta. Kuulustelin massamurhaajaa. Hänen silmänsä olivat tyhjyyttä ja rauhaa täynnä, vastaukset normaaleja. Inspiraation hän oli muka saanut suomalaisesta kirjasta ja unessa mietin kuinka voisin kirjoittaakaan enää ikinä mitään, jos joku saisi hullun idean tekstistäni. Yksi kysymys jäi mieleeni: kuinka nukuit yön ennen Sitä. Vastaus oli että ihan hyvin vaikka vähän jännitti. 

Olen uppoutumassa kotimaiseen kirjallisuushistoriaan. Sain kipinän opettajaltani ja tenttiessäni äikän kutoskurssin viime vuonna. Sain kokeesta 16/18 pistettä. Lainasin taas tänään kaksi elämänkerrantyylistä kirjaa kahdesta eri kirjailijasta ja Tove Janssonin novellikokoelma odottaa. 

Tulin myös kolme kertaa iloiseksi: sain ihanat kengät, lempparibändini saapuu lokakuussa Suomeen ja yksi suunnitelmani saattaa onnistua (parasta tietysti se että sen toteutuessa saisin yllättää kaikki ja kulkea ylpeänä uusilla kengilläni, koska MINÄ ONNISTUIN). 

Tässä kenkäni:

 

ja tässä bändini:

Kahvi odottaa, hei hei.