Jostain syystä halusin nukkua viime yön sohvalla. Mietin siinä maatessani miksen nuku siinä useammin ja esimerkiksi kipeänä. Aukaisin ikkunan ja parvekkeen oven ja nukahdin tuulen kutitellessa selkää. Kuusi tuntia siinä uinuin ja sen jälkeen marssin kimpsuineni ja kampsuineni takaisin makkariin pariksi tunniksi. Maanantai-aamun kunniaksi hommasin uuden jakson True Bloodia. Kaivauduin kuitenkin takaisin sänkyyn yhden vanhan dekkarisuosikkini kanssa. Ainoa kirja muuten jossa on signeeraus kirjailijalta! Muistan kirjailijan hämmentyneen ilmeen kun yksitoistavuotias Birdie pyytää nimmaria ja kertoo lukeneensa kirjan. Ikärajoitukset pitäisi kirjoihin laittaa, mutta hyvin olen pärjännyt vaikka Lehtolaisen dekkareita olen lukenut viidenneltä luokalta ja Komisario Palmuja tapittanut kahdeksanvuotiaasta. 

Rakastan ruokakauppoja, olenko kertonut? Haaveilen ulkomaiden ruokakaupoista ja nautin rauhallisista ostoskärryttelyistä Prismassa tai Cittarissa. Jos ei julkisilla tarvitsisi ajella, käivisin mielelläni kaupassa harvemmin ja ostaisin ison satsin kerrallaan. Neljän täysinäisen kauppakassin kantaminen kaupasta bussiin ja bussista kotiin ei vain ole mitään suurta herkkua. Mutta ruokakaupat. Hyllyjen välissä on jotenkin rauhallista. Huomaan aina hyräileväni yksin ollessani jotain puoliääneen. Vertailen kilohintoja ja uusimpana intohimonani tutkin sokerimääriä. JÄRKYTTÄVÄÄ että monissa tuotteissa on sokeria yli kymmenen prosenttia. Lähden kohta kauppaan kerryttämään bonuksia ja plussapisteitä. Aion ostaa "pitkästä aikaa" kurkkuja kurkkuja ja kurkkuja. Tekee myös mieli voileipää ja pizzaa. 

Syksy on muuten ovella, joko saa hihkua?