Kirjoitan pitkästä aikaa fiktiota. Eilen ajattelin, että en jaksa kirjoittaa, mutta sitten istuinkin parvekkeelle kirjoittamaan melkein sivullisen. Pienistä puroista ne joet vai joet puroista vai mites se meni... 

Löysin itselleni asunnon uudelta rakkauspakkaus asuinalueelta (ei oikeasti uusi alue, minulle vain uusi). "Takapihalleni" lupasi ystävä tulla posauttelemaan skumppapulloja miehensä kanssa.

Ystävä myös suunnitteli tulevaisuuteni: "Sit te ootte siellä golfkentällä. Sä oot käyny tapas mukaan jo pareilla siellä klubilla. Tulee perheriita. Sä lyöt sitä golfmailalle. Sen hammas irtoaa. Se alkaa juomaan. Sen ura menee. Se käy vaan AA-kokouksissa ja itkee niissä väkivaltasta vaimoaan joka vei kaikki sen rahat." Kiitin kauniisti tästä painajaisesta ja sanoin olevani hiprakassa kaukana väkivaltaisuudesta. Ystävä lepytteli: "Niin, ja sä tietysti hörpit vain skumppaa, koska sulla on siihen varaa ja skumpastahan tulee entistä ilosemmaks" No se on totta!

Toinen ystäväni muutti tänään omilleen. Omasta muutostani on kaksi vuotta. Kylläpäs aika lentää. Seuraavan kerran saatan päivitellä ajan nopeaa kulumista ensi viikolla kummipojan täyttäessä jo liian paljon eli neljä. Kolmen vuoden päästä se menee kouluun, eeeeeiiiii! Niin ja ensi keväällä toki päivittelen, koska pitäisi keksiä tulevaisuus ja järjestää maailman ihanimmat ylppärit. (Milloin saa alkaa listaamaan ruokia, vieraita, koristeidiksiä ja lahjaidiksiä?!)

Tahtoisin hypätä kaksi, kaksitoista tai kaksikymmentä vuotta yli. Päivät saattavat olla mukavia, mutta menen silti nukkumaan masentuneena ja herään masentuneena. Lääkkeen annosta nostettiin ja minusta tuntuu että olen luonnonoikku. Ei parane koskaan ja mikään lääkeaine ei voi minua auttaa.