En haluaisi kirjottaa tai sanoa ääneen, että elämä tuntuu elämältä. Elämä ei tunnu masentuneen ihmisen raahautumiselta eteenpäin. Elämä tuntuu elämältä - ihan mukavalta siis ylä- ja alamäkineen. 

 
Olen valvonut pari yötä kokonaan. Olen uinut viileässä uima-altaassa ja kylpenyt sen jälkeen kuumassa vaahtokylvyssä. Olen juonut mansikkamargaritan, gin tonicin ja pari fisua. Olen kirjoittanut lähes kymmenen sivua fiktiotarinaani. Olen tilannut uudet kengät ja syksyksi neuleen. Kaipaan syksyä, haluan syksyn! Olen syönyt omenapiirakkaa ja juonut aamukahvia. Olen hakenut työpaikkoja, mutta siitä ollaan ihan hyss hyss. Lauloin ihan liikaa ja liian lujaa vihreä ranneke kädessä. Ahmin L-koodin 4. kauden ja haaveilen ystävätyttöporukasta joka olisi kuin perhe ja viettäisi yhdessä aikaa. (Tunnen kyllä muutamien ystävien kohdalla olevani heidän kanssaan kuin samaa perhettä, mutta olisi ihana yhdistää ne ihmiset yhdeksi isoksi perheeksi. Haluan perustaa siis perheen, hah hah haa!) Kauhistelen Norjan tapahtumia ja hymyilen paidattomalle Judelle lehdessä. 
 
Seljankukkamehu on hyvää ja lähden ehkä ensi viikonloppuna matkoille.