Tiedän, tiedän... Kello on jo puoli neljä ja minä sen kuin kukun. Haukottelen kyllä maireasti ja kuuden tunnin päästä pitäisi oikeasti olla ihmisten ilmoilla ja ohjata yksi maalta tullut niinkin eksoottiseen paikkaan kuin maauimala. (Muistan kyllä ensimmäisen maauimalareissuni! Eihän siellä meillä päin ollut kuultukaan maauimaloista ja miksi olisikaan, koska edelleen mielestäni maailman paras uimaranta jätskikioskeineen sijaitsi synnyinkaupungin kodista alle viiden minuutin kävelymatkan päässä.) Stadikka oli mielestäni sen jälkeen maailman paras paikka.

Nojoo. Mieliala, hmm. Edelleen aika surkea. Kyseenalaistan olemassa oloni ja tunnen surkeutta. Haluaisin maata sängyssä kuunnellen James Bluntin Billy-kappaletta, mutta sen sijaan olen juossut kaupungilla kahdesti päivässä ja kertonut kavereille huonoja vitsejä. Nyt siis kahden viimeisen päivän aikana. Olen myös nauranut, koska krhm olen krhm kovasti pulassa - ja tällä kertaa siihen liittyy mies. Taino poika, ei sitä uskalla mieheksi vielä sanoa. En nyt ala kertomaan koko tarinaa tässä ja nyt, koska sen jälkeen kyseenalaistaisitte mielenterveyteni potenssiin satakuusi ja muutenkin. Sanotaan nyt näin, että olen lähes seitsemän vuotta kertonut todella huonoja vitsejä kaikille tutuilleni ja ne ovat olleet tositarinoita tyypistä nimeltä Luuseri. Eräänä päivänä Luuseri otatti itsestään kuvan ja nyt ajattelin alkaa rouva Luuseriksi. Njuu.

Ja syy miksi valvon nyt? Sain tosiaan hienon idean. Aloin suunnitella matkoja. Mietin että olisi ihan kiva lähteä Helsingin ulkopuolelle heinäkuun puolella. Mitä jos menisi isälle? Mitä jos kävisi isovanhemmilla? Tähän asti olen kiertänyt kutsut sinnepäin nätisti selittelemällä ympäri pyöreästi niitä näitä, koska pelkään tullessani paikalle aiheuttavani vaivaa. Laktoosivamman lisäsksi olen nimittäin pari ensimmäistä vierailupäivää "allerginen" uuden paikan vedelle ja kärsin pahoista vatsavaivoista. Jotenkin tuo tuntuu todella naurettavalta, koska Suomessahan on hyvät vedet, mutta kun minä kärsin niistä ja joudun varaamaan päivän pari saapumisen jälkeen ihan vain vesitoleranssin kasvattamiseen ja "kotona" oleskeluun. Toisekseen... Kummassakaan kyläilypaikassa ei ole minulla niiden aikuistyyppien lisäksi ketään tuttuja eli kulutan aikani koneella, kirjan ääressä, pihalla ottamassa aurinkoa omassa huoneessa puhelimeen juoruamassa tai kaupungilla kiertelemässä = joskus TYLSÄÄ. Niin ja kummastakaan paikasta ei voi noin vain hypätä junan kyytiin ja olla muutaman tunnin päästä kotona Helsingissä, koska juna-asemat ovat muissa kaupungeissa. Pitäisi hypätä linja-autoon ja sitten vasta junaan. NIIN JA tarvitsisin pupuvahdit, jos lähtisin. Keksin siis monta hyvää syytä olla lähteättä ja suurin on tietysti tuo vesiallergia. MUTTA silti ehkä jostain syystä tahtoisin lähteä... Isälle meneminen voisi olla hyvää treenausta syksyn ylppäreitä varten, heh. Lisäksi olis kiva ottaa kuvia kyläpaikassa tai päivittää Facebookia junassa tai kirjottaa tänne vähän erilaisia kuulumisia.

Ihanat aivot, voitteko lakata nyt suunnittelemasta ja antaa minun nukahtaa. Huomenna on pitkä ja toivottavasti kiva päivä tulossa ja jo ihan tuon mielialan surkeudenkin vuoksi olisi hyvä nukkua.

Kiitos.

PS. Ovatko kaikki lomalla vai miksi Bloglovingiin ilmestyy niin harvakseltaan päivityksiä ja kommenttilaatikko pysyy autiona?