Käteni ovat alkaneet täristä entistä enemmän. Olen siis jo parin vuoden aikana kärsinyt esimerkiksi jalkojen tärinästä ja vakaata kättä minulla ei ole aikoihin ollut. Eilen iPodin näyttö liikkui käsien tärinän vuoksi edes taas ja tänään nyrkkini heilui pöydällä edes taas.

Minusta tuntuu, että elämänrytmini on rauhallinen – melkein mummomainen. Pari vuotta sitten valvoin kesällä naurettavia aikoja, mutta sanoin olevani newyorkilainen mummo. Menin nukkumaan kellon ollessa Manhattanilla 21 ja heräilin kun aamulehdet jaettiin em. paikassa. Nyt elelen normaalisti. Olen jopa parina iltana nukahtanut ilman pilleriä (ja herännyt yhdeltätoista!)!

Ajoittain minut valtaa jo vuosia tutuksi tullut kaipuuaalto. En oikein osaa tarkemmin selittää sitä. Toisaalta tekee mieli juoda vettä, toisaalta haluaisin äidin kainaloon, toisaalta pelkään kuolemaa, toisaalta haluaisin olla jälleen lapsi… Se kestää muutaman sekunnin ja menee sitten ohi, mutta on aina tuntunut ikävältä. Joskus mieleni täyttyy toivosta. Se kuitenkin menee pian ohi. En edelleenkään usko pystyväni elämään ilman masennusta.

Ylppärijuhlissa oli monenlaisia tätejä sekä setiä ja perheitä. Äidit stressasivat juhlia ja minä mietin kuinka äiti ensi vuonna tulee rumissa vaatteissa ja tupakanhajuisena minun järjestämiin juhliin. Koko perheeni tulee valmiisiin juhliin. Minä onnittelin ystävieni vanhempia heidän lasten lakista ja kiitin juhlista, mutta kukaan EI SAA kiittää tai onnitella äitiä.

Kerroin ystävilleni ajatuksistani ja yksi lupasi tulla stressaamaan vinossa olevia servettejä. Toiset sanoivat ilman muuta tulevansa auttamaan. Minä käskin heidän sitten vain tulla, koska en minä pyydä apua. Itken päivää paria ennen ylppäreitä kermavaahdon liiallista vaahtoutumista kello neljä aamuyöllä.

Minä haluan perheen ja ainoa toivo saada sellainen kiva perhe on tietysti alkaa seurustelemaan.

Luin eilen Sofi Oksasen Baby Janen loppuun. Outo kirja. Nyt mietin, että mitä sitä sitten lukisi. En haluaisi mitään täydellistä hömppää, mutta en liian diippiäkään. Mullan alla-dvd:t loppuivat kirjastosta eli varasin Dexterin ekan kauden.

On muuten ihan tajuttoman kuuma, tässä kirjoituksessa ei ole päätä eikä häntää ja minä käperryn nyt hetkeksi sängylle.