Jassoo, se olisi taas juhlapyhä edessä. Pienenä kävin isoisän kanssa aina torilla, ajelin possujunalla ja sain ison foliopallon. Yhtenä vuonna sain kaksi, koska ensiksi ostettu papukaija karkasi taivaan tuuliin 20 metrin päässä torista. "Ei kerrota tästä sitten kotona", isoisä sanoi meidän kävellessä Babe-foliopallon kanssa kohti autoa. Isoäidin mielestä pallot olivat turhia, ja toisaalta minusta tuntuu että isoäiti syytti isoisää minun piloille hemmottelusta. Meillä on muutenkin juhlittu aina, koska äidin synttärit on tähän aikaan vuodesta.

Terapiat tältä viikolta päättyivät nauruun. Puhuimme suuttumattomuudestani. Kerroin terapeutilleni huvittuvani siitä, että hän toivoo minun suuttuvan (jonain kauniina päivänä) hänelle. Sen merkitys on suuri, sen ymmärrän, ja itsekin tavallaan odotan sitä, mutta ajatus sinällään on koominen.

Viime yönä unissani oli häät. Minun häät. Sulhanen ja hänen myötään kaikki kohtelivat minua kuin kuningatarta. Ajelin tummansinisellä Ferrarilla ja sain mennä Kämpiin ihan vaan aamupalalle. Jostain syystä vaihdoin alttarilla sulhasen johonkin (rumempaan!) Larssoniin joka ajeli Hondalla.
Kolme yötä putkeen olen nähnyt ASkarsista unia, joka on selkeästi stressireaktio kolmen viikon TB-tauosta! Vaikka ajattelinkin nyt seurata sivusilmällä MM-lätkää parin hyvän(näköisen) Leijonan takia, en silti antaisi maanantai-iltojeni piristystä pois! Eriiiiiiiiiiiiiiic
Onko kukaan teistä muuten lukenut ja/tai nähnyt Maata Meren Alla-nimistä kirjaa/elokuvaa? Tuli hiljattain telkkarista (Ykkösen Kotikatsomossa) ja kirja on julkaistu 2003.

Viime viikonloppuna makasin olohuoneeni lattialla ja muistelin sohvalla loikoilevan kanssa menneitä. Yläastetta ja sen (krhm köh köh) uroksia. Kävimme järjestäen läpi ihastuksemme. Minä pääsin yläasteen aikana lukemaan 6 ja kaksi niistä on edelleen suurelta yleisöltä salassa. Kaveri pääsi suurempaan lukemaan, mutta me nyt ollaankin kovin kovin erilaisia. Minä olen kuin sauna, eli hidas lämpeämään mutta lämmetessäni lämpeän kunnolla ja pitkäksi aikaa. Kaveri sanoi: "Sä oot aina ihastunu tommosiin tosi siisteihin tyyppeihin!" Nojoo, kaksi yläasteen ihastusta haluaisin poistaa myös kavereiden mielistä, mutta neljä muuta voisin listata jonnekin yhä edelleen (yksi näistä entisistä muuten on nykyään ammattimalli, että RISPEKTII MEIKÄN MIESMAULLE).
Aloin hetken jopa suunnitella mieskansiota. Sinne voisi laittaa kuvat ja nimet ja mahdollisesti puhelinnumerot kaikista ihanista.
Niin ja sanoinko jo, että totesin lukion miessaldon olleen surkea? Ykkösellä olin puolisen vuotta tavallaan vähän tykästynyt yhteen abiin ja sitten tulikin... ööö... joku tyyppi. Se nimi on nyt päässyt unohtumaan.. Hmm. Ei kukaan muu satu muistamaan kuka se oli? ;)

En minä silti menneeseen kaipaa. Yläasteella olin täynnä salaisuutta, mutta toisaalta oltiin niin kovin huolettomia. Naurettiin pojille ja suunniteltiin häitä. Niin... eläisikö sitä silti kaiken uudelleen? Kyllä varmaan.