Rankkojen terapiakertojen jälkeen tein lihapullia ja pidettiin kaverin kanssa leffailta. Eilinen meni parin muun leffan katsomisessa (ja alkuyöstä TB uusintana, koska maanantaina olin köh siihen aikaan köh baarissa). Viime yönä näin painajaista. No, ei se oikeasti ihan painajaista ollut, mutta jotenkin siitä jäi tosi ahdistava olo. Siinä oli yksi kuopiolainen jota en ole ajatellut piiiiiiiiitkiin aikoihin (ja hyvä niin).

Aamulla katsoin ulos ja näin että naurettava tien pätkä oli lumeton. Kevät tulee! Uusia tennareita olen jo varoen ulkoiluttanut ja nyt on kauhea himo pyöräilemään. Tiedostan kyllä, että parin vuoden pyörätauon jälkeen kunto on aika nollissa ja ensimmäisen pyöräreissun jälkeen pers... takamus on hellänä, mutta de fiiiiiliiiis! Laitoin tädille viestiä, että tulen huomenna ja nappaan pyöräni mukaan (se on ollut serkulla lainassa nuo pari vuotta). Täti vastasi siinä olevan vikaa eli se täytyy huoltaa. Alkoi ärsyttää, että totta kai se serkulla on mennyt jotenkin rikki. Nyt minulla on tuossa kylkiluiden kohdalla ärtymyksen palanen jumissa.

Toisaalta tekisi mieli ulos, mutta toisaalta taas ei. Miksei kauniista säästä voisi nauttia myös ikkunasta katsomalla? Maanantaina teen paluun kouluun ja aamupäivällä on psyk.polilla lääkäri. Ajattelin keskustella mielialalääkkeistä. Ne vanhat eivät tehneet mitään, mutta jos kokeilisi jotain uutta...? Luin yhtä kirjaa ja siinä nainen sanoi yllättyneensä positiivisesti kun tietynlainen masennuksen sumuverho hälveni lääkkeiden ansiosta hieman. Minä en voi edes kuvitella tuollaista.

Lopuksi ihana kappale, jota olen luukuttanut kaksi viikkoa lähes yötä päivää. Olavi = <3 ja no muutenkin. ;)