Kellonaika on muuten tälle postaukselle ihan oikea. Olen enemmän kuin vähän sekaisin ja ehkä vähiten unirytmin suhteen.

Alkuun ilmoitus, että minä aion mennä Bräädlin kanssa naimisiin (jos se sattuisi kosimaan eli olen valmis hylkäämään hänen vuokseen 'ei ei ei - ikinä en mene naimisiin!!'-puheet), koska se mies nyt sattuu olemaan jotain Mahtavuutta ja meillä on kummallakin taas paremmat hiuspäivät:

abbie-cornish-bradley-cooper-limitless-n

abbie-cornish-bradley-cooper-limitless-n

Tämä voisi olla tosirakkautta ja sitä ikuisesti pysyvää. (Heh heh)

Muuten olen tosiaan aika... sekaisin. Yksi ystävyys on katkolla ja muiden kanssa tulee oltua harvemmin tekemisissä kirjoitusten tai vastaavien kiireiden vuoksi.
Olen viimeisen kuukauden aikana palautellut muistoja mieleen ja ne oikeastaan valvottavat nytkin. Aukaisin koneen lukeakseni yhden novelliaihion ja jäin lukemaan menneisyydestä. Huomasin hymyileväni.
Elämänhalu on muuten aika nollassa, koska en jotenkin näe järkeä tässä. Samaan aikaan koen iloa pienistä jutuista.
Tilasin itselleni mekon. Tilasin kengät. Pidin uutta takkia tänään... tai siis eilen.

Ristiriitojen läpi. Inhoan itseäni. Pidän itsestäni. Kukaan ei pidä minusta. Minä en halua tarvita muita. Eristäydyn. En näe missään mitään järkeä. En ole olemassa. Älkää nähkö minua.

Silti... Odotan huomista... tai siis tätä päivää. Illalla aion ehkä tehdä pitkästä aikaa jotain muille niin normaalia.

Niin ja näin lempikirjoittajani jälleen kerran pari päivää sitten. Sekin hymyilytti.

Hauskaa päivää kaikille!