Kirjoittaja tietää ettei ole täydellinen, mutta tarpeeksi lähellä ärsyyntyäkseen muiden kielioppivirheistä. Teitä on varoitettu.

Poistin yhden muotiblogin seurantalistaltani eilen, koska siellä oli liikaa kirjotusvirheitä. Siis semmoisia, että sana oli kesken tai kirjaimet vaihtaneet paikkaa. Eilen löysin sitten pilkun IHAN väärästä paikasta (jopa minä - pilkkuvammainen -  sen huomasin) ja päätin että moro. Kyllä itsellekin saattaa joskus heittää kirjaimet vääriin paikkoihin tai lause kuulostaa tyhmältä ja pilkkuja en laittele tai laitan liikaa, mutta muokkaan sen sitten jälkikäteen kuntoon.  Tuon tason kohdalla pitäisi olla jo vähän tarkempana ja mielellään esilukea teksti. Minun mielipiteeni, muut ovat ehkä erimieltä.

Ah, yhdyssanat! Rakastan yhdyssanavirheitä. Pääsen itse pätemään (yleensä kyllä vain hiljaa mielessäni), että HAHAA väärin meni! Ne ovat vaikeita, myönnän. Yläasteella inhosin niitä, mutta nyt bongailen jo guruna niitä. Viimeksi tällä viikolla bongasin yhden dvd:n valikosta virheen ja naksuttelin sohvalla kieltäni.

Lisäksi on hymiöiden ylikäyttö. Pätee sähköposteissa ja miksei blogeissa. Itse käytän mielummin (varmasti jonkun vihaamia) naurahduksia, että heh heh, haha tai hihihii. Tekstareissa saa käyttää överistikin hymiöitä, mutta se ei ole pakko. (Niin ja anteeksi härpäkkeen käyttäjät, mutta en tykkää ^^-hymiöstä. En tiedä miksi, mutta en vain siedä sitä)
Sain kerran sähköpostin, jota oli kauhea lukea. Kaikki kirjaimet olivat pieniä ja pisteen sijaan käytettiin kolmea pistettä. Välissä oli jotain tyypin omia hymiöitä ja sanoja ja kaikkea. Silmäni raiskattiin ja sisäinen kielioppipoliisi lähti lomalle. En sano, että jos ei hallitse kielioppia niin ei saa kirjottaa ja pitää olla hiljaa ja varoa jokaista sanaa. Ei, päinvastoin! Itseä harmittaa joskus, että en uskalla käyttää esim. vieraita kieliä niin paljoa, koska pelkään tekeväni virheitä. Parhaiten sitä oppisi tekemällä.

Niin ja sitten on vielä turhan jaarittelu tekstin muodossa! Ei liity kielioppiin mitenkään. PAITSI jos jaarittelu on kirjoitettu päin hemmettiä ja kaikkia kielioppeja raiskaamalla. Jos ei ole oikeasti mitään sanottavaa niin on sitten mielummin hiljaa. Joskus saattaa olla olo, että kirjoitanpas nyt äkkiä blogiin, koska se on tapanani tai tekee mieli. Kirjoitan jonkin aikaa ja huomaan kiviäkin kiinnostavan, että mitä ostin tänään kaupasta ja kuinka tykkään jogurtista. Mielummin vaikka odotan hetkeä, jolloin raivoan kielioppinatsina ja kirjoitan vasta sitten tänne. Siksi siis saattaa olla taukoa, koska hitto vie mun elämä on joskus tylsää(kin). Heheehehe. äksdee