Pahoitteluni ei-pupu- tai eläinystäville, että lähitulevaisuudessa tulemme puputtelemaan täällä jonkin verran - sattuneesta syystä.

Kummitäteillessäni olen luvannut, että silloin olen all eyes on boys ja kännykkäkin jää mieluiten jopa toiseen kerrokseen ja huoneeseen kuin minä (yleensä se on vasemmassa taskussa; farkuissa tai taskullisessa mekossa) ja pojat. Päivän kummittelun (Tädin miehen luoma verbi, hahaa) jälkeen on ihana saada pojat nukkumaan ja itselle lasi limsaa. Tulee mieleen ne naistenlehtien kertomukset takkatulesta, viinilasillisesta ja siitä "yhteisestä ajasta".

Meillä jatketaan sopeutumista. Toinen on todella ujo vielä, mutta toinen tuijottelee jo uteliaana ja antaa rapsuttaa. Annan vauvojen olla kaikessa rauhassa ja tottua tähän parempaan oloon. Entisessä kodissa ei päästetty häkistä koskaan pois ja ruoka oli epäsäännöllistä tai epänormaalia.

Äiteiltyäni tämän päivän siivoilin häkkiä ja annoin iltapalaa samalla jutellen ja rapsutellen toista. Sen jälkeen sammutin eteisestä valot ja toivotin hyvät yöt ja laitoin itselleni vedenkeittimen päälle. Äippä katsoo nyt ihmissuhdesotkuja (eli mulkoilee söpöä miestä pussailevaa naisnäyttelijää) ja syö pari palaa suklaata. Huomenna uudet kujeet ja uudet jutut! Pitää teille avautua taas yhdestä jutusta, joka liittyy ystävyyteen.... Vi hörs! <3