Kerran kuukaudessa mieleni (koska tällehän minä en mitään voi, nainen kun olen, ja masennus on osittain oma moka (ironiaa) niin sen vuoksi ei saa) tekee jäädä sohvalle makaamaan koko päiväksi ja hähättelemään Homer Simpsonin kuiville jutuille. Parasta olisi soittaa puhelu: "Käy Stockalla. Salaatia. Bagel. Lehti. Vettä. Salmiakkia. Suklaata. Macaron-leivos". Itse vetelisin iltaan asti vain teetä ja särkylääkkeitä. Välillä voisin napsutella sormiani toiselle sarjalle ja minun miestäni pussaavalle naiselle, mutta Homerin jutut pitäisivät mielen muuten virkeänä. Niin ja se puhelu osoitettaisiin sille televisiossa pusuttelevalle miehelle, joka illalla toisi itsensä mukana ne Stocka-tilaukset ja antaisi halin.

Väsyneenä heitän todella huonoa huumoria. Olen huomannut että en tässä tilassa itsekään ota vakavasti kaikkea ajattelemaani/sanomaani.

Nojuu, tänään siis paha olla sekä fyysisestä että vähän henkisestikin. Väsymys vain. Itse kävin siellä Stockalla ja vasta iltasella katsoin Homeria ja sitten sitä pussailua/miestä. Stockalla jämähdin kassalla, koska - tunnustus: olen kauhean utelias muiden jutuista ja joskus suljen julkisissa iPodin kuunnellakseni muiden juttuja - naapurikassalla asioitiin riikinruotsiksi. Kassaneiti tuijotti viisi sekuntia minua, koska en vastannut "otatko pussin"-kysymykseen. Vastaus meinasi tulla ruotsiksi, että nej tack, jag är en prinsessa.

No mutta huomenna tehdään tonnikalaleipiä, tehdään sotasuunnitelma ja hörpitään punaista.