Elämässä tulee yllättäviä hetkiä. Nukkumaanmenoa voi pitkittää jopa vuorokaudella ja yhtäkkiä olohuoneessa nukkuu kaverin tuttu jonka itse olet tuntenut kuusi tuntia. Valvoessasi huomaat itsessäsi uusia piirteitä. Et ole seurallinen väsyksissä. Olet ehkä hiljaisempi ja haluat/vaadit muiltakin hiljaisuutta. Puhetulvaa ei voi paeta, mutta sen hiljentyessä on hyvä lukea vähän juoruja ja rapsuttaa lapsukaisia. En nuku. En varmasti nuku. Lämmität maitoa ja lisäät siihen tilkan kahvia ja se toinen kuppi on jo kaverinkin mielestä liikaa. Yläkerran ihmiset eivät todellakaan nuku ja meillä ulvotaan naurusta heidän kustannuksellaan. Ihmiset suihkuun, nypit hiusharjasta nukkaa, juttelet ja olet väsynyt. Lopulta vieraat bussiin ja itse kauppaan. Matkalla hymyilet lyhyelle viestille, joka illalla ilahdutti informatiollaan. Kotona otat pikkupojan syliin ja näytät hänelle jännittävän paikan; olohuoneen ja erityisesti sen sohvan. Poikaa jännittää ja hän hyppää mekon helman kautta syliisi. Sinua melkein itkettää, mutta se johtuu vain tästä valvomisesta. Parin tunnin päästä meininki on ihan let's go ja yhdeksän jälkeen voi itkettää omaa sänkyyn pääseminen.

Hurtsien laulaja on edelleen ihana ja tuntuu mukavalta kuulla asuvansa jonkun toisen "turvapaikassa". Nyt aion kuitenkin katsoa taas yhtä miestä pussailemassa tyhmää naisen hepukkaa joka pakkaa aina laukut ja lähtee. Minä en lähtisi. Minä pysyisin. Hehe.

Hattaraista lauantaita!

tumblr_lfost93Niq1qbo3bfo1_500_large.jpg