Eilinen ajelu oli yksi pysäyttävimmistä - sekä jäädyttävimmistä - kokemuksista evör. Jokaisen pitäisi kerran elämässään saada ajaa keskustassa muiden ihmisten heiluttaessa. Kolmen tunnin jälkeen jaloissa ei ollut tuntoa ja tärisin vielä illallakin. Jäin siis penkkaribileistä paitsi; laitoin kolmet villasukat jalkaan ja viimein sen pannarin uuniin.

Tänään aion olla terässä, kiitos reilujen yöunien. Päivä on alkanut jälleen äidin välttelyllä, mutta myös pannarilla, lehdillä ja Hurtseilla.

Tänään aion...

- käydä nopeasti kaupassa, ei turhia ostoksia
- siivota ja pohtia mahtavaa ideaani (kaikki ylimääräinen kama varastoooon -> enemmän tilaa ja mielelle rauhaa)
- lopettaa purkan syömisen
- laittaa viikatut pyykit kaappiin
- tehdä hankinta- sekä tekemislistat
- jatkaa artikkelin kirjoittamista, koska kirjoituspalkkiolle on löytynyt jo kohde
- muistella melkein kuukauden takaista Hurtsien keikkaa
- katsoa ensimmäistä kertaa Hurtsien videot
- sympata Hurtsien kosketinsoittajaa (Adam Andersonia), koska se oli niin sivussa siellä keikalla
- opetella kirjoittamaan Hurtsien laulajan (Theo Hutchcraftin) sukunimen, koska se on aika ihana ja sanoi jossain haluavansa suomalaisen tyttöystävän.

hurts9292929.jpg

Oikealla sivussa taas kosketinsoittaja ja vasemmalla laulaja. Kuva lainattu täältä

Aurinkoista perjantaita teille toivottaa
Birdie H....craft Hu...crah... Hutchch.. Hurtsch..  Hutchcraft