Ulkona sataa lisää lunta ja huhut kierii, että nyt Helsingissä on nyt eniten lunta koko Suomessa! Että lälläslää! Muistan muutettuani tänne haaveilleeni istuvani ikkunan ääressä ja katsovani lumisadetta. No, silloin oli huhtikuu ja nyt on sitten koittanut tämä ihana aika.

Viikonloppuna tuli korkattua ensimmäiset glögit ja piparit. Suosikkejani ovat nuo vaaleat glögit ja sitten mahdollisimman mausteiset piparit. Annas-piparit taitavat olla parhaita. Löysin myös viikonloppuna glögisiideriä kaupasta ja sekin oli todella hyvää! Ei suoraan jääkaapista, mielellään viileänä ja jonkin aikaa huoneenlämmössä olleena.

Viime viikolla istuin risti-istunnassa nojatuolissa ja kerroin kaikenlaista. Kerroin ajatuksistani sitä kohtaan, jos tapahtuisi jokin fyysinen tapaturma, niin en jaksaisi taistella paranemisen puolesta. Sanoin: "Mä oon niin väsynyt todistamaan ja muistuttamaan kaikille - myös itelleni - sitä että olen oikeasti tärkeä ja rakastettava". Siinä kohtaa ääneni murtui. Olen oikeasti väsynyt. Terapeutti katsoi sympaattisesti ja ojensi nenäliinaa. "Sä ajattelet niin? Kuulostaa kauhean surulliselta. Kuulostaa, että sä oot kauhean surullinen." Minä siihen, että "aijaa, en mä osaa sanoa, koska oon ajatellu tätä niin pitkään jo".

Minulla on syntymässä jokin hieno ajatus. Olen tänään kovasti yrittänyt ratkaista Aleksis Kiven vaikutusta suomalaiseen kirjallisuuteen. Siinä on tullut mieleen, että meillä on nykyisin niin paljon mahdollisuuksia tehdä kaikkea ja sitten valitetaan kaikesta. Sitä siis ajattelin, että ennen oli vähemmän vapautta ja mahdollisuutta, mutta taide oli jotenkin kunnollisempaa. Kaikki on keksitty, masentavaa.

Tähän loppuun taideteos, jonka löysin Wikipedian kautta. Mummoiluun kai liittyy halu kokea taide-elämyksiä. Tuo maalaus jotenkin puhutteli... 

Palataan huomenissa - ainakin kalenterin muodossa. Seuraavat kaksi luukkua ovatkin ehtaa birdietä! ;)

306px-Sargent_MadameX.jpeg

Kuva löytyi täältä.