Alkaa tuolta tajunnasta pulpahdella kaikenlaista, jota olen sinne nyt pari viikkoa sullonut tietoisesti. Onneksi pääsee istuskelemaan vielä kahdesti nojatuoliin ennen joulutaukoa.

Koin eilen heräämisen kulttuurin avulla - siitä joku toinen kerta lisää.

Eilen lounaan jälkeen alkoi päänsärky, joka katkeili ja palaili aina entistä kovempana. Matkalla kokemaan kylttyyria sain kauheat vilunväristykset ja olisi siitä pitänyt tietää. Pääkipu helpotti, tuli taas, lähti ja kotimatkalla räjähti. Yöllä makasin peiton alla tärisemässä ja näkemässä silmät kiinni omituisia kuvioita. Torkahdin hetkeksi vain nähdäkseni "dokumenttia" Senegalin autioituneista kylistä ja joka puolella oli kuolleita lapsia. Heräsin oksentamaan. Peiton alle kuulin myöhemmin ylläkerrasta melua. Miehet jotka vihaavat naisia-leffan juuri nähneenä aloin kuvitella jo pahinta.

Tällä hetkellä ei äkkinäisiä liikkeitä tai kovia ääniä. Noustessa seisomaan alkaa heti pyörryttää, Valoa yritän siedättää, koska en pimeässä valitettavasti voi elää. Tämän jälkeen kyllä palaan peiton alle.