Hei vain rakkaat, olen palannut! En ehkä entistä ehompana, mutta pää tuntuu ainakin vähitellen toimivan. Viime viikon loppupuolella lauseiden muodostaminen oli vaikeaa, olin hiljainen sekä/tai töykeä ja tänne kirjoittaminen ei huvittanut yhtään.

Tein kuten suunnittelin, eli makasin sohvalla, saunoin (kahdesti) ja nukuin isossa sekä pehmeässä sängyssä. Opettelin myös kotimaisen kirjallisuuden historiaa (Turkuun avattiin Suomen ensimmäinen kirjakauppa v. 1798. Sinne ostettiin kirjoja suoraan painoista tai sitten salakuljetettiin Ruotsin kautta).

Kotimatkan alkaessa lunta oli satanut todella paljon, joten tein vähän lumitöitä ja nyt tuolla pyryttää kauniisti lisää lunta. Kerrostalossa asuvan tarvitsee harvemmin tarttua lumikolaan. Harkitsen kyllä sellaisen söpön pienen lapion hommaamista: voi bussia odottaessa siistiä pysäkin nurkkia lumesta.

Sain viestin: "Joko oot valmistunut Linnan juhliin?" Vastasin: "En ja miksi olisinkaan, koska boikotoin koko tapahtumaa". Olen pitkävihainen sekä ajoittain marttyyriksi taipuva. Harkitaan anteeksiantoa, jos saan joskus kutsun sinne.

Eilen yöllä luin Runebergistä ja muista Lauantaiseuralaisista. Sen jälkeen aloin pohtimaan suomen kieltä - sopivasti itsenäisyyspäivän alla. Sotien muistelu tuo aina ankean olon, miksi siis masennuttaa itseään juhlapäivänä?

Suomen kielen ensiaskeleet ovat olleet 1500-luvun alussa Mikael Agricolan ansioista, mutta vasta 1800-luvulla Elias Lönnrot keksi sanan "kirjallisuus", eli kahdensadan vuoden aikana meille on kehittynyt tämä ainutlaatuinen ja nykyisin käytössä oleva kieli. Okei, suomen kielen puolesta taisteltiin sisällissodassa 1918 sekä Venäjää vastaan 1939-1942, joten sotiakin voi muistella tuolla näkökulmalla muistella. Kohottaisin kuitenkin maljan tänään Lönnrotille, Runebergille, Snellmanille, Topeliukselle, Agricolalle, Aleksis Kivelle, Minna Canthille, Carolina Runebergille ja niille sadoille muille, jotka kirjallisuuden kautta ovat uudistaneet maatamme luomalla meille kielen. Ilman suomen kieltä emme olisi suomalaisia. Ilman suomalaisuutta emme olisi itsenäisiä. Suomen kieli on kaunis kieli ja olen ylpeä, että saan puhua sitä.

Tämmöistä tänään! Kiitos viime viikon kommenteista ja pahoitteluni vielä kerran tönköistä vastauksista tai mahdollisesti vastaamatta jättämisestä. Oli vain niin väsy. :'< Kuten tuosta äskeisestä historia- sekä kielikirjoituksesta aistimme, olen palaamassa itsekseni! Kuullaan pian!! <3