Kirjoittaja on syntynyt 400 kilometriä Helsingistä pohjoiseen ja asunut kohta puolet elämästään Helsingissä. Pohjoisin paikka, jossa ollaan käyty, on ehdottomasti Sotkamo.

Tulen niin kovin iloiseksi ajatellessani Lappia. Ostin tällä viikolla itselleni poron - siis puisen Tiimarin joulukoristeen. Huokaisin viikko sitten äidille, että 'jos vain saisin jouluporon koristeeksi, olisi kaikki hyvin'. Tuolla se nyt kököttää keittiönpöydällä iloisena. Siinä on glitteriä, sekin on ehkä vähän gay kuten rakas puhelimenikin.

Äitini on syntynyt Rovaniemellä ja elänyt kaksi siellä kaksi vuotta. Isoäiti syntyi vielä pohjoisempana, mutta lähti (kai) sieltä 15-vuotiaana. Suuren osan elämästään on siis perheeni viettänyt siellä missä olen syntynyt. Ja koska meillä ei ole ollut koskaan liikaa rahaa, emme ole menneet laskettelukeskuksiin lomilla tai vastaavaa. Ja okei, ei meidän perheessä noita suksisankareita kauheasti olekaan. Isovanhemmat ja äiti taitavat osata hiihtää. Jotenkin Tätiä tai minua ei voisi nähdä ensimmäisenä suksilla, jos yleisin keskustelunavaus meillä kahdella on: "Luitko uusimmasta Oliviasta, että X on palaamassa muotiin?" Niin ja ne korkekengät Tädin eteisessä! <3

Anyways. Olen siis päättänyt jonain päivänä muuttaa Lappiin. Todellisuudessa en näe itseäni neljän tuulen hattu (anteeksi stereotypia, en ole käynyt Lapissa) päässä, mutta minulla on kaksi sielunmaisemaa. Luminen Lappi ja meren äärellä oleva kaupunkimaisema ratikan kera. Että anteeksi vain!

Jos minusta ei siis joskus kuulu enää pihaustakaan tai blogi täyttyy porojen kuvista, niin tiedätte minun olevan Lapissa. Olen luultavasti lähtenyt kaveriporukalla hiihtokeskukseen (minun vaatimuksestani), laittanut sukset jalkaan ja iskenyt romanttisesti poromiehen - sen yhden tietyn hiihtävän poromiehen - laskemalla hienosti mäkeä ojaan ja saadessani poromieheltä apua.

IMG_1610.jpg

Kuva täältä

lappi_06112008-34.jpg

Kuva täältä

Ps. Kuulin hienon lauseen tänään: "Poden jatkuvaa koti-ikävää paikkohin, joissa en ole koskaan käynyt" Pitää täysin paikkaansa!