Nojoo, myönnettäköön jälleen, että olen iloinen nähdessäni Blondin. Pasmani menevät sekaisin jonkun muun mainitessa tuon kirotun etunimen tai jonkun kiertoilmaisun tai ylipäänsä sanan 'blondi'. (Tuli mieleen taas se legendaarinen juttu, että Hitlerillä oli Blondi-niminen koira, hahahahaa.) Olen pysynyt taas visusti vaiti (täälläkin) Blondi-asioista ja selvinpäin en ainakaan ala niitä kertomaan. Tosin vähän ennen itsenäisyyspäivää oli melkein pakko ja sekös oli vaikea tarina kerrottavana.
Vatsassa ei lennä tuhatta perhosta, mutta päivä ainakin piristyy.
torstai, 16. joulukuu 2010
Kommentit