Torstai on virallisesti tästä eteenpäin onnenpäiväni. Ainakin viime torstai oli paras ja huomasin vasta äsken silloin julkaistun uutisen. True Blood palaa 3. kauden jaksoin Ylelle ystävänpäivänä 2011! SVT ei ole julkaissut vielä aikatauluja, mutta ei tuohon helmikuuhun kauaa ole. Hihii!

Mietin tuossa aikaisemmin päivällä menneisyyttä ja nykyisyyttä. Äidin kanssa siis oli tilanne perjantaina. Se yleensä soittelee päivittäin ja perjantaina ei ollut kuulunut mitään eikä torstai-aamun pikapuhelunkaan jälkeen. Olin kuullut huhua äidin juoneen toisenakin reissupäivänä ja kotiin palatessani iski tosiaan raivo päälle. Soitin ja siellähän vastasi änkyräkunnossa oleva äitini. Kerroin kuuleeni huhua ja se ei kuulemma pitänyt paikkaansa. Huusin, että miksei hän voisi käyttäytyä joskus kuin aikuinen. Äiti siihen vain ymähti, tiesi minun olevan oikeassa ja ei keksinyt parempaa vastausta. Kerroin kyllästyneeni arvailemaan hänen promilletilaansa ja kielsin soittelemasta. "Koiran saa hakea sunnuntai-iltana. Heippa", sanoin ja löin luurin korvaan. Puoli tuntia myöhemmin tuli viesti, että se huhu ei pidä paikkaansa. Vastasin ettei kiinnosta, koska tämä oli vain pisara meressä. Eilen tuli puhelu, löin luurin kiinni. Tänään tuli kolme (en vastannut) ja lopulta äiti tuli hakemaan koiraa. Ojensin ruokakupit ja koiran viltin, ynähdin muutaman vastauksen ja niin he lähtivät. Ennen lähtöä äiti sanoi laittavansa rahaa tililleni viimeistään huomenna. Tuttuja lahjuksia. Ojentaessani vilttiä haistoin kurkkupastillin ja jonkun muun sekoituksen. En tiedä minkä ja en jaksaisi miettiä minkä.

Näin siis meillä, mites teille, he hee. True Bloodista kun sanoin aikaisemmin, niin siinä on tämä yksi hahmo Tara, jonka äidin sisällä on demoni nimeltään alkoholismi.
Olen niin kyllästynyt kuulosteluun ja tarkkailuun. Tämän vuoksi haistan alkoholin vaikka bussissa olevista "normaaleista" ihmisistä. Ominaisuus, joka olisi hyödyllinen esim. liikennepoliisille. "Taidatte olla nauttinut jotain?" "Eeeeen varmasti ole!" "Älkääs valehdelko, komisario McLinnun hajuaisti ei petä koskaan!"
En tosiaan tiedä mitä haluan jatkossa tai miten tästä jatkaa. Nuo äidin humaltumiset, niistä kantautuvat jutut, kaikki äidin pullot ja kaikki... Ne tuntuvat kuin iskuilta vasten kasvoja. Äiti oli "lomalla" vanhassa kotikaupungissa ja oli kuulemma uumoillut siitä tulevan rankkaa vanhojen asioiden/muistojen vuoksi. No, mites olisi tämmöinen lähes viikottainen muistuttelu viimeisistä vuosista?
Huomenna terapiaan. Siellä saa ehkä jotain uutta näkökulmaa asiaan. Nyt vain olen kertonut tapahtumista ihmisille ja jättänyt pohtimisen sikseen. En vain jaksa. (Vastailen edellisen merkinnän kommentteihin huomenissa.)

Tämä kyllä oikeuttaa nyt pienen googlaukseen ja We heart it'iin.

tumblr_lby66aBuWH1qzf9syo1_500_large.png

bradleycooper2.JPG

"Täällä on ollut viime aikoina ihan liian vähän minua, eli Brändeliiniä, ja ihan liikaa ties keitä. Asia tulee muuttumaan..."

bradley-cooper-300.jpg

 

 

Kirjoittaja harrastaa usein mieltä turruttavaa googlausta sekä We heart it-sivun selaamista. Suosittelee sitä muillekin.