Vihdoin kotona, vihdoin perjantai ja vihdoin suihkunraikkaana teekuppi nenän edessä! Nukuin viime yön taas yllättävän huonosti, mutta sängystä nouseminen ei ollut vaikeaa tämän päivän ohjelman vuoksi. Menin nimittäin kummitäteilemään Vantaalle ja hain pojat päiväkodista. Kotona leikittiin piilosta ja dinosauruksilla. Kummitäti muuntautui Batmaniksi (niillä oli sellainen hieno naamari) ja yhdessä vaiheessa mentiin kaikki kolme "näkymättömyysviitan" alle. Myöhemmin katsottiin Muumejakin muutama jakso ja taisi olla vähän kinastelua siitä, kumpi saa istua Birdien vieressä. <3 Täti tuli kotiin ja sain syötävää sekä jälkkäriksi minullekin kaadettiin lasillinen punkkua ja sitten vedettiin poikien kanssa kilpaa Fazerin suklaata. Kakkonen taisi voittaa. ;) Ennen lähtöä sovittiin Ykkösen kassa yökyläpäivä ja hän istuskeli sylissä. Yhdessä vaiheessa hän halasi ensin kaksi kertaa, sitten katsoi pari sekuntia mietteliäänä ja lopulta tuikkasi suukon suulle. Sain myös kotiinviemisiksi piirrustuksen, jossa on Ykkönen sekä Birdie.

Awww, jos saan sanoa!

Kävellessäni pimeää metsikköä(!!) läpi bussipysäkille hakeutuessani kaivoin puhelimen ensimmäistä kertaa esiin. Puhuin juuri tällä viikolla nojatuolireissulla siitä, että kummitäteilyn aikana pojilla on minun jakamaton huomio. Kaksikerroksisessa talossa poikien huone on yläkerrassa ja usein tyhjennän taskuni alas ja jätän myös puhelimen sinne. Harvinaista - yleensä puhelin on aina alle metrin päässä. Tiedän itse millaista on saada aikuisilta tai joltain muulta vain osa huomiota, joten pojat eivät tule sitä minulta kokemaan! Juuri niillä hetkillä tärkeintä on vain poikien naurattaminen, legotornit ja Batman!

Bussimatkalla kotiin mietiskelin kaikkea ja pari pysäkkiä ennen kotia tuli raivostunut olo. Kotona soitin yhden puhelun ja. Minua raivostutti sekä suretti puhelun aikana sekä sen jälkeen. Vähän oksettikin, tuntui tosi ahdistavalta ja "Birdien optimistiviikko" sai pahan särön. (Kerron tästä joku toinen kerta ehkä enemmän.)
Onneksi sain vain vähän myöhemmin ihanan viestin ystävältä ja sen myötä päätin siirtää asian sunnuntaihin tai ensi viikkoon.

Nyt kaivan saamani piirrustuksen laukusta ja laitan sen esille. Sen jälkeen minä, teekuppi ja koira siirrymme katsomaan ainakin osan Tunnit-leffasta. Sitä ennen vielä keskustelu minun ja Ykkösen välillä minun lauleltuani Pariisin Kevään Tämän kylän poikii-biisiä:

Birdie: "Sun pitää laulaa että 'hei hei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä'!"
Ykkönen: "Mutta... Minä oon syöny kaikki lääkkeet!"
Birdie: *reps* "Ai ootko?"
Ykkönen: "Joo-o! Oon syöny sunkin kaikki lääkkeet!"
Birdie: "Asia selvä. Se itse asiassa selittääkin kaiken... Heh heh."

God natt!