Jossain lauletaan siitä kuinka voi rakastaa ja inhota yhtä aikaa. Ei ole kauaa kun kerroin tuntevani tismalleen niin kirjoittamista kohtaan. Kuten sanottua... minulla on artikkeli työn alla tällä viikolla ja eilen loppuillasta päädyin selailemaan jälleen yliopiston sivuja. Opon ääni soi päässä: "Niin, nuo kaikki sun ajattelemat paikat on aika vaikeapääsyisiä... Ei sillä ettet pääsisi, mutta kannattaa ottaa jotain muitakin vaihtoehtoja listalle." Mutta kun en tahdo sossuksi tai hoitsuksi! Katsoin hakijatilastoja ja meinasin lopettaa hengittämisen siihen paikkaan. Miksi haluan kirjoittajaksi?! Miksen voisi unelmoida vaikka lastenhoitajan tai kokin ammatista? Elämä olisi tältä kannalta niin paljon yksinkertaisempaa. Vannon teille, että kohta tulee romahdus ja alan taas leipoa yötä päivää hokien: "En ala kirjailijaks, musta tulee kahvilan omistaja, trololooo-trololoo-trolololo-loo"
Kuukausi ja yksi päivä jouluun, trololoo!
Kommentit