Katselin tänään yhteiskuntaopin tunnilla kalenteria. Ei ei ei, ei niillä tunneilla ole tarkoitus opiskella, hahhah. Niin... Katsoin sitä ja huomasin istuvani joka torstai jossain kokouksessa. Lukupiiri, kirjoitushomma, toimikunta... Mielenkiintoista.

Kirjoituskokous oli eilen ja tarjolla oli yllättäen viittä lajiketta teetä, neljä purkkia mehua, neljä vaihtoehtoa Picnic-patongeista, karkkia. Olin aika taivaassa, koska patongit ja yleensäkin muiden tekemät leivät ovat taivaallisia. Teetä taisin juoda kolme kuppia, mutta ansaitsin sen kahmimalla kirjoitettavaksi artikkelin sekä pakinan JA keksin koko projektille aihion. Go Birdie! Lähdettyäni kokouksesta mietin kuinka jännä olo sellaisissa on. Minä ainakin unohdan muun maailman kokonaan ja elän kokousmaailmassa sen tunnista puoleentoista. Jos kesken kokouksen joku tökkäisi ja kysyisi äitini nimeä, niin miettisin sitä varmaan puoli minuuttia. No, ei nyt ihan, mutta tajuatte ehkä.

Tässä non-ZENissä on myös puolensa ja puolensa. Sain esimerkiksi tänään toisen kengän ihan mutaiseksi. Kuului vielä sellainen ihana "slurps"-ääni, kun vasen kenkä erehtyi mutaan (kukaan ei nähnyt tätä). Kuitenkin koko tilanne oli taas hyvin Birdie ja alkoi vain naurattaa.

Pääsin siis yhdeltätoista ja tänään on koti-ilta - ensimmäinen laatuaan tällä viikolla. Joka päivä on pitänyt mennä jonnekin eksymään koulun jälkeen ja parhaimmillani olen sulkenut koti-oven klo 7:40 ja avannut 20:40. Hoitelin tuossa muutaman paperiasian (vaihdoin mm. sähköyhtiötä, kuinka aikuinen mä oon?!?) ja nyt on vuorossa aikuismaiset päikkärit.

Huomenna blondilistaa siis ja vieläkään ei ole myöhäistä antaa inspiraatiota ja nimetä omat suosikkinsa, allekirjoittaneen pää nimittäin lyö tyhjää.

EDIT: Unohdin lisätä teille perjantaibiisin, jota olen ajatellut jo kolme päivää. Onneksi unohdin! Eksyin surffaillessani taas vähän, mutta löysin Tyler Hiltonin version Kings of Leonin ihanasta Use Somebody-biisistä. Menetin sydämeni alle puolessa minuutissa!