Tänään on ollut taas vähän sellainen töttöröö- ja känkkäränkkä-päivä. Aamulla olin kovasti iloista, mutta kolmen aikaan kaivauduin nojatuoliin viltin kanssa valittamaan, että maailma on epäreilu. Vähän itkettikin. Kotona huomasin tehneeni tyypillisen "ajattelen, kirjoitan ja en tarkista"-virheen ja täten hämmentänyt sekä itseni että ihmiset. Tilannetta ei kauheasti helpottanut rahattomuus tai arvostelevasti tuijottavat opot.

No, positiivista on se että tänään tuli hetki jota olemme (no, tasan minä olen ja muille olen kertonut että en oikeasti ole, mutta olenpas tainnut ja keksinyt jopa laulun sille, hyvä luoja) odottaneet. Myöhemmin keksin jo toisen mielikuvitusolennon kahden päivän sisään, eli jossain vaiheessa saattaa olla aika tarttua näppäimistöön ja kirjoittaa jotain ihan uutta. Kenties pidempää kuin koskaan ennen, outoa.

Onneksi päivä on jo loppumassa. Nurse Jackien jälkeen voisi olla vuorossa titityy ja ehkä tänä yönä kukaan ei yritä ampua minua? (En edelleenkään ole tehnyt päätöstä Peter Facinelli/Dr. Cooper/Twilight-petturin suhteen.)

No, huomenna uusi päivä. Kirja-ahminnan vuoksi vierailu kirjastoon ja ruokakauppaan. Kaipailin eilen Kentiä kuunnellessani yksinkertaista viikkoa Flickan som lekte med elden-kirjan, salmiakkien, Kentin ja lämpimän sängyn kanssa. Saatte myös nauraa, koska olen aloittanut jouluisen Spotify-listan keräämisen.

NYT MENEN ja laitan angstitekstarin. En olekaan lähetellyt sellaisia sitten ylppärihylkäyksen.

Himoitsen hampurilaista ja True Blood-viekkarit (vierotusoireet) ovat saaneet minut ajautumaan ruotsalaisten Botox-huulisten kotirouvien ja miespuolikkaiden (2 1/2 män, Miehen puolikkaat) pariin. Jos kuulette "Ale-alexandeeeeer"-ulvontaa etelästä, se olen minä.

PS. Huomenna vietetään sitten Blondius-päivää ja listataan ainaskin viisi kivointa blondimiestä ZEN-vuosipäivän kunniaksi. Kuka on oma suosikki (B)blondinne?