Tämä on viimeinen viikko, kun joudun olemaan sosiaalisessa tyhjiössäni ja tällä viikolla saa olla viimeinen perjantai, jolloin joudun huokailemaan kotona tylsyyttäni. Odotan innolla, että jonain päivänä lähiaikoina joku ystävä soittaa tai näkee minua tai minä soitan ja menen moikkaamaan jotain ja sitten minulta kysytään kuulumisia.

Minun ei tarvitse ensin kysyä kirjoituksiin lukemisesta mitään tai vahtia kelloa, että pitääkö päästää tyyppi lukemaan tai loppuuko välitunti. Sitten kun minulta kysytään kuulumisia, niin kerron - viimein. Minä olen kolmen viikon aikana miettinyt, päättänyt, pohtinut ja ajatellut. Olen pitkästä aikaa aika varma ja löytänyt taas jotain MAAILMAN PARASTA (kyseessä ei ole uusi mies, Brändeliini ja Ale-alexander (<- kuuluu lausua Lady Gagan Aleandro-biisin tyyliin ovat jeejee edelleen)! ;)

Tänä viikonloppuna saan kuulemma poronkäristystä. Lapista karannut hullu nainen, aka isoäitini, tulee Vantaalle ja minulle luvattiin maailman kolmanneksi parasta ruokaa, jee! Ensimmäistä kertaa kutsuin isoäitiäni hulluksi positiivisilla mielin, toivottavasti hän pitää mielini tällaisena ja ei esim. ala kritisoimaan tai juopottelemaan liikaa.

Nyt täytyy toipua viimeisimmästä vuorokaudesta. Tein jotain melkein yhtä hurjaa kuin aikoinani äidin kanssa, jolloin katsoimme Paon ekan kauden alle kahdessa päivässä. Tai kun luin Heroiinipäiväkirjan alle päivässä. Mutta mitä sitten tein tai katsoin... Sitä en paljasta... vielä. Hehehee.

Hyvää viikkoa teille, kuullaan kun olen palautunut ja keksinyt jotain siistiä kerrottavaa teille! <3