/et voi mua satuttaa/et voi pilata mun fiilistä millään.

Olen vähän miettinyt. Olen päätynyt lopputulokseen - kai. En vain osaa selittää sitä täydellisesti näin, joten odotan sopivaa hetkeä. Saan kuulla tähän liittyen kuitenkin vastalauseen jos parikin. Ja ei, tämä ei ole mitään niinkään vakavaa kuin "muutan Lappiin - OIKEASTI" tai "Kurt Cobain on alkanut ilmestyä unien lisäksi OIKEASTI kotiini" (saisi ilmestyäkin, niin olisi jotain uutta kerrottavaa 'inhoon itteeni'-lisäksi).

Tänään saisin olla ylpeä itsestäni, mutta ei tunnu miltään. Näin lempikirjailijani kadulla ja meinasin alkaa kiljumaan vastaantulijoille: "MÄ NÄIN MUN LEMPPARIKIRJAILIJAN! TYYPIN JONKA TAKIA PÄÄTIN ALKAA KIRJAILIJAKS!" Olin hiljaa.

Puhuin isoisän kanssa. Hän on kuulemma lähtenyt Lapista v. 1969. Äiti soitti joskus aamulla, mutta ei sen jälkeen. Serkulle sanoin, että näytä Tädille ylpeyden aiheeni ja Täti ei kuulemma jaksa, koska on kipeä. En voi väittää, ettei pahoita mieltä yhtään. Ei ole ihan jokapäiväistä tämä ylpeys - vielä.

No, nyt vuorossa Miljonääriäidit ja Nirvanaa lattialla maaten. Oujee.

PS. Haluan uskoa, että Sarah Jessica Parker on oikeasti sellainen kuin esim. Oprahissa. Eli mukava ja "normaali". Ei raha-ahne bitchdiiva, jollaiseksi hänet usein leimataan lehtijutuissa.

sarah-jessica-parker-2-290.jpg