"Mua on ärsyttäny tällä viikolla kahdesti - se on semmosta ihmeellistä ärtymystä vaan kaikesta."
"Miltä se on tuntunu?"
"Jännältä. Tuntuu jännältä tuntea jotain"


Edellä oleva keskustelu viime viikolta ja jokainen sana on totta. Suurimman osan ajasta piilotan kaikki terävimmät kulmat (tunteet) ja loppujen lopuksi olo tuntuu raskaalta. Ei tunnu oikein miltään ja silti tuntuu kaikelta. Unissakävelijänä voisin itseäni pitää. Siksi tuo viime viikkoinen vitutus tuntui jännältä.

Pidin itseäni pitkä pinnaisena, mutta en minä ihan sellainen olekaan. Draamakuningatareksi minua ei voi sanoa, mutta kyllä minä suutahtelen ystävilleni tasaisin väliajoin. Ei taida olla tällä hetkellä ketään, jolle en olisi jossain vaiheessa tätä vuotta suuttunut. Tietävätkö he siitä? Eivät. Tietääkö kukaan siitä? Ei. DING DING DING - we have a problem.

Eilen sain viimein siivottua minua ahdistaneen makuuhuoneen ja viimeistään syyslomaksi aion saada tämän asunnon kotoisaksi ja siistiksi.
Se makuuhuone ei ollut mikään pikkujuttu yhdeltä ihmiseltä. Varsinkaan minulta, koska lamaannuin jo pariin otteeseen kesällä niiden vaatekasojen edessä ja muutenkin voimat katoavat fyysisten ponnistelujen edessä. Siivosin huoneen muutamassa tunnissa ja sulkiessani ovea, että siellä tuulettuisi, jouduin taputtamaan itseäni kädelle ja sanomaan: "Hyvä, Birdie. Nyt on syytä olla ylpeä", koska ei se tuntunut miltään. Kiva juttu, joo, makuuhuone siivottu, jee.

En ole ehkä täällä puhunut, mutta tuo terapia on mahtavaa, pelottavaa ja rankkaa. Joka toinen kerta kävelen sieltä ulos ajatellen, että "hitto mä oon sekasin" ja toisella kertaa haluaisin olla viiden vanha ja itkeä jonkun aikuisen sylissä.

Pitkään on tuntunut, että en osaa kirjoittaa tänne mitään muuta kuin tylsää päiväselostusta ja ketä se kiinnostaa. Ehkä pitää alkaa stalkkaamaan esim. Blondia ja raportoida päivän liikket sitten tänne aina, hehe.

Sain muuten eilen Ruotsin kanavat toimimaan ja olinkin erittäin onnellinen (onnellisuudella tarkoitan, että ajattelin olevani onnellinen, en tuntenut sitä - hahahahahah). Sain myös kommentin koulussa: "Nii, mä kuulin, että joku vampyyri... ruotsalainen?" Mitäää, minullako? Eeeeeeeei tietenkään. En sitten oikeasti tiedä, että onko parempi kuunnella ihmisten "hyi, sehän on kauhean ruma"-kommentteja vai katsoa kummastuneita katseita ja hiljaisuutta minun sanoessa, että Alexander Skarsgård on grrrrauuu. No, onneksi on Tätinainen.

Ettei ihmiset (minä) luule, että tässä ollaan jotenkin vaihtamassa tiimiä, niin tässäpä viikon "Voi pyhä sylvi mitä se nyt taas on keksinyt...mutta on se edelleen kovinkin hot"-kuva:

primetime-082510-20.jpg

Melkein tuossa voisi olla Niklas 35v. konsulttipäällikkö Espoosta, mutta oikeasti se onkin Cooperin Brädlii Losista, oho.

Ojasta Niklakseen, Niklaksesta toiseen... Harhauduin eilen taas ja haluan kaksi ruotsinkielistä (vaaleatukkaista) poikaa sinne Kirkkonummelle ja sitten ne pelaavat isänsä kanssa jalkapalloa sateen jälkeen ja näyttävät tältä:

snapshot20100913193257_large.jpg?1284392

Suostuisikohan Alexander Birdien ja Brändeliinin adoptiolapseksi?