Olen niiiiiiin kiitollinen terapiasta ja terapeutistani. Sitä oivaltaa asioita ihan eri tavalla kuin omassa päässä pyörittämällä. (Marimekolle jälleen terveisiä, että Blondia ei ole vieläkään mainittu. On vähän suurempia ongelmia kuin joku hikalta kuulostava tyyppi! ;D)

Tällä viikolla siis paikansin, että en oikeasti arvostakaan itseäni. Oivalsin, että en rakasta itseäni ja anna muiden rakastaa (minua). Mitä nyt joku rakkaus on? HAH. Lisäksi kuvasin oloni tyhjäksi 24/7. En osaa surra, suuttua, olla onnellinen..... Niin. Sleepwalker, WALKER, WALKER, kuten Adam Lambert laulelee. Sitä tajuaa oikeasti olevansa aika sekaisin, mutta ei kai tästä kauhean alas (oho, kirjoitin aluksi ylös) voi mennä?

Kiellän itseltäni joskus jopa sen masennuksen tuntemisen, mutta aina sitä ei voi kieltää. Sitten iskee se hetki, että haluan vajota sänkyyn ja mahdollisesti itken. Haluan puhua, mutta en haluakaan puhua. Haluan seuraa, mutta en oikeastaan ja lopulta itken että 'mene pois, mene pois' ja se kenelle puhun on oikeasti minä ja/tai masennus. Kliseinen totuus: silloin haluan kuolla. Minä vain haluan vajota pimeyteen ja olla siellä tuntematta mitään. Masennustestissä on kysymykset itsetuhoisuudesta ja minä olen vastauksien "en tee mitään" ja "minulla on suunnitelmia" välillä.

No, nyt on kuukausi eletty normaalin tyhjänä ja näin edetään! Tyhjyyttä korjaa hetkeksi
a) romanttiset komediat, jotka aiheuttavat vaahtokarkki-överit
b) Ellen tai joku muu talk-show
c) Youtube-videot (lähinnä julkkisten haastattelut eilen esim. nauroin ääneen Matthew Perryn haastattelulle. Joskus voin viettää parikin tuntia katsoen kaikenlaisia haastatteluja KAIKENLAISISTA ihmisistä) ja googlettaminen
d) vanhojen kotimaisten sarjojen katsominen (Puhtaat valkeat lakanat saivat kilpailijan eilen: Isänmaan toivot!)
e) nukkuminen
f) siivoaminen

Nyt alan toteuttaa listan kohtaa aa, cee tai dee.. Ehkä äffä. Huomenna luvassa teehetki kaupungilla ja lauantaina TRRTRRTRR (kuten kummisetä sen kortissa ilmaisi), eli tatuointi. Jea.

tumblr_kvk8n75UJI1qawr5so1_500_large.jpg

Anteeksi, mutta nauroin tuolle kuvalle ääneen. :'D Pointtini oli, että salaa aloinkin pitämään hurjasti Sherlock Holmes-leffasta. Se on hauska, toiminnallinen ja hienosti tehty. Jude Law'lla ei ole mitään tekemistä elokuvan hyvyyden kanssa - tietenkään!