Otsikko on osa suurta vitsiä jota kutsun elämäkseni. Maailman paras taito on itselleen nauramisen taito. On siis jälleen tunnustuksen aika....

Arina liitti jokin aika sitten tekstiinsä Kotiteollisuuden biisin (Minä olen) sanat ja minä hölösuuna menin kommentoimaan: "Tuo Kotiteollisuus-biisi on ihan huippu ja minulla on joku ihme juttu Hynyseen, mutta ei puhuta siitä nyt. ;DD" Arina vaati kuulla tuon jutun, mutta pidin suuni kiinni. No, nyt aion jakaa tämän jutun kanssanne. Olen saattanut kertoa sen joissain osissa kauan ennen tätä, mutta kertaus on opintojen äiti.

Kaikki alkoi Ankkarockista vuonna 2008. Aloin hymyilemään Kotiteollisuuden astuessa lavalle ja minua vähän levämmin hymyili Hynynen itse, joka taas sai minut hymyilemään vielä leveämmin punainen huppari päällä vesisateessa. Niin ja koko keikan ajan mietin, että onko Hynyskällä kalsareita/boksereita/alushousuja rikkinäisten farkkujen kohdalla.
"Hyi Birdie!"

No, siitä kului aikaa reilu vuosi ja sitten ajelin kaverin kanssa ratikalla keskustassa. Levykauppa Äx:n ikkunassa oli kuva puolialastomasta Hynysestä mainostamassa levyä, kirjaa tai jotain. Minä, tyttö 17 vee, isken kädet ja naaman ratikan ikkunaan refleksinomaisesti ja huudan valitettavan lujaa: "OIJOIJOIJOI, ALASTON HYNYNEN!"
"Birdie, mitä v****a?!"

Sittemmin löysin Me naiset-lehdestä haastattelun sekä kuvia Hynysestä. Esittelin löytöäni ainakin kolmelle ihmiselle ja hoin: "Kato, eikö olekin symppis kuva! Eiks oo, eiks oo?! Kohta mä leikkaan sen tosta irti..." Minua jostain syystä aina estettiin leikkaamasta kuvaa. Eräänä päivänä kuitenkin leikkasin sen kuvan, laitoin sen kaapin perälle tai johonkin laatikkoon ja juuri nyt minua harmittaa, että tuo kuva on muuton aikana kadonnut tai ajautunut roskikseen.
"Mene hoitoon!"

Luin yhden päivän aikana "Rakkaudella, Hynynen"-kirjan ja nauroin ääneen pienessä yksiössäni. Sen hauskempaa kirjaa ei ole sittemmin ilmestynyt vastaan ja väliäkös sillä. Tänä kesänä varasin(!!!) kirjastosta "Läski ja Rillipää"-kirjeenvaihtoromaanin, jossa Hynynen kirjottelee Tommi Liimatan (KUKA) kanssa. Sitten iski päivä jolloin halusin kuolla ja makasin monta tuntia itkemässä sängyssä, mutta tartuin jostain syystä tuohon edellä mainittuun kirjaan. Pian nauroin ääneen, nousin sängystä käydäkseni kaupassa ja palasin kirjan pariin lukeakseni neljään asti aamulla. Paha olo oli väistynyt hetkeksi. Nyt mieleni tekee kirjottaa suurin fontein JOUNI HYNYNEN ON PARASTA LÄÄKETTÄ.
"Mä olen sun sisäinen ääni ja en keksi muuta sanottavaa kuin: 'You are literally too stupid to insult'"

Tänä päivänä alan ainoastaan hihittämään, jos näen kuvan Hynysestä, joku puhuu siitä tai ajattelen itse vahingossa sitä. Ihan normaalia, right? Hihihihihihihihihihi.