Huomenna alkaa koulu, koulu, koulu. Huomenna alkaa koulu... Jippikayjei, kuten Cheek sanoisi ja huutaisi vielä "hei hei" päälle. Poikkean taas massasta ja sanon olevani iloinen palatessani kouluun ja arkeen. Jotenkin olen kullannut muistot viimeisistä kouluviikoista (en aio tarkistaa olenko oikeassa), joten hyvillä mielillä palaan kouluun. Huomenna käyn ostamassa sen vaivaisen kirjan, jonka tarvitsen ja ehkä sekoan ja ostan myös muita koulutarvikkeita.

Eilen oli kyllä ehkä kesän paras päivä. Okei, aamulla ukkosti, mutta se siitä. Päivällä menin Setämiehen työpaikalle ja sitten hurautimme taksilla Helsingin halki. Pelottava partasetä (tatuoija) osoittautui pari senttiä minua lyhyemmäksi ja minusta lyhyet ihmiset eivät ole pelottavia. Lisäksi partasetä jutteli mukavia, joten ei hätää. Ystäväni saapui studiolle myös ja jonkin ajan kuluttua istuin tatuointituoliin. Hihii. Partasetä kyseli joka välissä, että olenko elossa ja tarvitsenko vettä. Minä tyttö hymyilin melkein koko tuotannon ajan. Ei se sattunut juuri ollenkaan. Ja niin minulla on värikäs tatuointi! Setämiehen esittelyn mukaan: "Tää on Birdie, meidän semiadoptoitu ja pian tatuoiduin kirjailija"

Noh, illastakin tuli mainio. Taksilla kotiin syömään, katsomaan leffaa ja juomaan kuoharia. Loppujen lopuksi istuin 5:20 isossa tilataksissa YKSIN ihailemassa tämän kaupungin kauneutta. Nukkuminen olikin taidetta: 6-9, 11-12 ja 13.30-16.55. Saako jo mennä takaisin nukkumaan? Ai ei ihan vielä, no ookoo. Menen sitten makaamaan sohvalle ja suunnittelemaan huomista asua. Sen pitäisi muistuttaa ihmisiä, että olen todella ihana.