Nousin tänään puoli neljältä. Miksi? Koska ei huvittanut nousta aikaisemmin. Näin ihan hirveästi unia ja niiden teemana oli valinnat.

Ensin olin koulussa. Suuri tilaisuus ja me kaikki istuimme ringissä. Saimme esittää kysymyksiä toisillemme. Minulle esitettiin ensimmäiset. Ensin Bestman (milloinkohan viimeksi olen maininnut sen tyypin täällä?) kysyi, että jätänkö poikaystäväni pian. Nauroin, että enhän minä seurustele. Hän vaati kysymykseensä vastausta ja vastasin myöntävästi. Sen jälkeen Blondi kysyi, että lähtisinkö hänen kanssaan ulos eroni jälkeen. Aloin hymyillä ja silmäni kostuivat. Vastasin myöntevästi.

Seuraavassa oli tulossa maailmanloppu tai vastaava ja me Jude Law'n kanssa teimme tunnustuksia kaikista pahoista teoista, joita me olimme tehneet. Istuimme jossain ihmeellisellä kentällä. Vähän kuin entinen sellainen gladiaattoripaikka tai sellainen.

Viimeiseksi olin tulossa kotiin ja valitsin koko ajan vääriä busseja. En tainnut koskaan päästä kotiin.

Mielenkiintoista, etten sanoisi.

Aamun Hesarissa oli teksti kirjailijalta, joka asuu Ranskassa. Ärsyttää tuollainen. Haluan itsekin, että nimeni alla lukee joskus kirjailija tai kirjoittaja ja joku muu paikka kuin Suomi. Nykyään haaveilen kaupunkiasunnosta sekä kirjoituspaikasta jostain ihan muualla. Jossain kaukana tutuistani. Kuulostaa julmata ja siltä, että en tykkää ihmisistäni. Olisi vain ihana löytää joku oma paikka, omia vieraita ihmisiä ja kadota pariksi kuukaudeksi. Palattua olisi ihana halata ystäviä, antaa tuliaisia ja kertoa niistä ihanista asioista, joita olen kokenut, nähnyt ja tehnyt. Tuollaisia paikkoja voisi olla...

- Lappi
- Pariisi
- Rooma
- Ahvenanmaa
- Gotlanti
- New York
- Los Angeles

Aina saa haaveilla, eikö?