Hei rakkaat! Paluu sorvin ääreen tapahtuu N-Y-T NYT! (Kuka muuten on tajunnut enemmn tai vähemmän lähellä kymmentä vuotta, että tuo än yy tee muodostaa sanan nyt? :D) "Loma"viikolla sosialisoin ja kärsinkin eilen kummipojan synttäreillä sosiaalista krapulaa sekä väsymystä. Niinpä paastosin ja istuin kuistilla lukemassa uusinta Oliviaa (jonka nappasin tädin makkarista, hahahahaha). Okei, en paastonnut. En vain uskaltanut syödä mitään herkkuja (täytekakku: ei-laktoosista kermaa, vuohenjuusto: no ei varmana ole laktoositonta, muffinsit: tuorejuustotäytteessä on laktoosia). Vissy ja karkit kelpasivat hyvin, olin koko viikonlopun syönyt jäätelöä ynnä muuta.

Tiistaista torstaihin oli isä(!!!) täällä ja kävimme mm. Korkeasaaressa (ei poroja, mä mökötän), Perjantaista sunnuntaihin Ellu oli täällä ja me katsoimme fudista, kävimme shoppailemassa ja katsoimme lauantaina putkeen Alfien ja Hangoverin. Toivoin, että tölkissä ollut lonkero ei olisi KOSKAAN loppunut ja olisin voinut pillillä imeä juotavaa ensin ne kaksi tuntia Alfien parissa ja sitten Hangoverin ajan. Leffan tietää muuten olleen hyvä, jos se naurattaa loppumisen jälkeenkin.

Tänään vietän äiti-tytär-päivää äidin kanssa. Hän haluaisi kaupungille, mutta minä en jaksaisi olla siellä kuumassa ja ihmispaljoudessa, joten aion ehdottaa pikavisiittiä Iiikeaan ja sen jälkeen ruokaa yhdestä kiinalaisesta, ehkä leffavuokraus ja hemmetin isot irttispussit. Onko aina pakko olla ulkona, jos aurinko paahtaa? (Huom. sanavalinta kertoo mielipiteen!)

Sain viime viikolla käteeni sen artikkelin, josta sain palkkaa. Siis ensimmäinen laatuaan, olen aika ihmeissäni. Äiti luki sen eilen ja totta kai kehui vähän, mutta heitti myös läppää. "Ai, mutkin mainitaan täällä! Ja isoäitikin! Ja täti!" Tuli vähän sellainen aliarvostettu olo. Osaan toisaalta arvostaa sitä, että minun annetaan tehdä valinnat itse ja miettiä, että onko kirjoittaminen työksi kannattavaa, mutta jotain kannustusta olisi kiva saada. Tätinainen ja Setämies eivät ole tainneet kauheasti tekstejäni lukea, mutta he ovat kannustaneet koko ajan! "Sitten kun sä oot toimittaja tai bestseller-kirjailija..." Setämies kannustaa jopa prinsessuudessa: "Se sun tuleva poikaystäväs oli suunnitellu taas jotain desingiä. Ne aterimet oli kyllä makeet." (Puhuu siis Carl Philipistä)

Serkkuakin näki pitkästä aikaa ja halailin sitä pariin otteeseen. Otin jopa meistä kuvan, kun olin pukeutunut niin nätistikin. Niin - pukeutumisestakin tuli aliarvostettu olo! Äidiltä kuulee todella harvoin, että onpas nätti mekko. Itse aina sanon: "Eiks oo kiva mekko?" Täti mainitsi, että minulla on UUSI mekko. Pukeudunko todellakin niin mauttomasti tai ufosti, että ei joskus voisi sanoa "näytätpä sä Birdie nätiltä tänään" En ole muuten KOSKAAN kuullut tuota niiden suusta. Itse pyrin antamaan niit kohteliaisuuksia aina kun olen oikeasti sitä mieltä.

Siellä missä isä asuu, niin siellä on lähellä maailman jännin merenranta. Se on ihan kuin toisesta maailmasta. Haluaisin sellaiselle rannalle. Sieltä näkyy vain merta. Helsingissäon yksi paikka, jossa näkyy myös vain meri. Nykyään siellä vain tehdään rakennuksia, niin rauha ei ole taattu...

Mitäs teille kuuluu? Kertokaa! Olen kyllä lueskellut päivityksiänne, mutta mitä uutta?