Joskus sitä istuu tyhjällä juna-asemalla peukakon sormenjäljen näköinen mustelma kädessä ja toteaa, että nyt on kesä.

Tarina alkoi tölkin avauksella perjantaina klo 17.10 ja lauseella: "Mä oon sit humalassa koko viikonlopun!" ja päättyi lauseeseen lauantai-iltana klo 20.28 "Joojoo, äiti, moikka!"

Siinä välissä ehdin käydä silittämässä ponia kolmelta yöllä, löytää uusia lonkeroita, päivittää kerran Facebookin statusta, kehua drinkkitaitojani (paremmat kuin ässässän (älkää kysykö)!), värjätä Marimekon hiukset, tehdä pari kinkkupiirakkaa, lipsauttaa yhden lauseen, saada osakseni avautumista pariltakin yllättävältä taholta, pilkkoa mansikoita, nauraa, kuunnella Pojat on poikii-biisiä ja todeta: "Mä en halua miestä, mä haluan miehiä!" sekä "Miks mun pitäis valita? Mä otan kummankin!" (Arvatkaa mistä oli kyse.) Lisäksi huvitti, että eräs minulle tuntematon (samassa koulussa oleva) tyttö sanoi tietävänsä minut... Olen FAME (I'm gonna live forever)!

Olisipa elämä kuin Ultra Bran lauluissa. Minulle Ultra Bra on kesämusiikkia. Tulee mieleen kesäiset asfaltit ympäri Helsinkiä. Niistähän ne kappaleet kertoo ja siellä niitä pitää kuunnella.

Kuumuudesta en aio edes sanoa mitään. Aion nyt raahautua kylmään suihkuun ja sen jälkeen saun... siis parvekkeelle ottamaan aurinkoa ja juomaan kylmää vettä ainakin viisi litraa tunnissa.

Miten te olette viikonloppua viettäneet?