Kannoin siis tänään isoa laatikkoa ja sain miehiltä outoja katseita, koska eihän naispuolinen ihminen voi ostaa mitään teknisiä laitteita JA toimittaa niitä kotiin... Huoh. (Lisäksi asensin laitteen itse, kiitos miehet kysymästä!)

Kuuntelen tässä keittiön lattialla Musea ja ajatukset kiertävät ja kerron nyt yhden jutun. Minulla on tapana kertoa samoja juttuja, mutta nykyisin on vitsi illanvietoissa, että nauramme minun "Owen Wilson"-hokemalle. Se tapahtui KERRAN (että hoin viisi minuttia Owen Wilsonin nimeä..) ja en kadu sitä yhtään! Tämä tuli mieleen siitä, että Musen laulaja seurustele Kate Hudsonin kanssa ja Kate Hudson Owen Wilsonin kanssa ennen tämän itsariyritystä. Salaa ajattelen olevani Owen Wilsonin sielunkumppani: vaaleat omituisesti leikatut hiukset, vinksatanut nenä ja samanlainen huumori, omituinen suhde Vince Vaughniin, pientä matalalentoa... Lisäksi luin jostain, että Owen kirjottaisi mielummin kuin näyttelisi. Niin.. Haha.

Minä pelkään, että kadun tätä hetkeä kymmenen vuoden päästä. Että miksen elänyt, juossut ja nauranut. On vähän epäreilua, että jotkut kolmevitoset haluaisivat olla kahdeksantoista jälleen ja minä haluaisin olla kolmeviisi tasaisen elämän kanssa.

Victorian häät saivat minut ajattelemaan avioliittoa. Minun suhteeni siihen on paradoksi.

Avioliitto tuo mieleeni tasaisen ja vakaan parisuheen - minä haluan vakautta, mutta en naimisiin.
Toisaalta voisin olla jonkun vaimo, mutta en halua HÄITÄ, vaikka rakastan olla juhlien keskipiste jne.
Kaipaan niin paljon omaa aikaa, että en voisi elää jonkun kanssa koko ajan ja saman katon alla, eli avioliitto tai edes avoliitto eivät ole ihan ensimmäisenä mielessä.

Onneksi olen vasta kahdeksantoista.

Kuuntelin tänään pitkästä aikaa Ultra Brata, koska ostin kuulokkeet ja voin jälleen käyttää iPodiani. Kuuntelin kotimatkalla kappaletta nimeltä Poika vuoden takaa. Kukahan se mahtaisi olla, hahahahaa?

Vuosi sitten kärsin kirjoituskammoa ja tiesin olevani huono kirjoittamaan. Tällä hetkellä vaatimattomasti tiedän olevani mitätön.