Eilinen meni loppuillasta niin, että makasin sängyssä itkemässä. Ihan lopuksi luin kirjaa ja en ajatellut mitään.

Välttelen sanovani tiettyjä juttuja, mutta toivoin aikani, että ajautuisin pois. Että nukahtaisin enkä enää koskaan heräisi. Minulla on kaikki hyvin ja silti ei mitään. Mielikuvitukseni lakkaa toimimasta ja vaivun niin alas realismiin, että sattuu ihan fyysisesti. Sydämeen ainakin koskeen, jos itkee.

Tänään en ole itkenyt, mutta mieli ja kroppa painavat tonnin.