Kuinka vaikeaa kirjoittaminen voikaan olla ihmiselle, joka rakastaa, tarvitsee, haluaa ja (yleensä) osaa hyödyntää sitä? Ilmeisesti aika hel....n vaikeaa. Päähäni pälkähti eilen aloituslause, mutta en uskalla aloittaa kirjottamista. Pelkään sen olevan liikaa Minun Elämästäni, Tästä Maailmasta. Haluaisin luoda toisen maailman, toisen äänen. Toisaalta kaikki aiheet ja useat tarinat napataan oikeasta elämästä, mutta juuri minun elämästäni? Tarina, joka tällä hetkellä on kypsymässä, olisi maustettu versio omista ajatuksistani. Ei suoraa tylsää faktaa ja kyynisyyttä.
Totesin tänään olevani rakkauskyynikko, mutta siitä lisää joku toinen kerta.
AINIIN, tatuointiaika on aika pian! IIK! Ennen koulujen alkua, herran isä! Unohdan sen aina välillä. Vähän niin kuin... No, jotain tässä oli tapahtumassa hiljattain ja aina välillä unohdin sen... Green Day! Se se oli, heh heh heh, tykkään kyllä ja sillee. Tatuoinnin kanssa olen vielä kahden vaiheilla. Kaveri piirsi minulle pitkäaikaisen suunnittelemani mallikuvan ja kummisetä piirtelee yksinkertaista sekä tyttömäistä ensitatuointia. Kumpikin hienoja, kumpikaan ei tiedä, että minulla on kaksi kuvaa ja toisen niistä aion ottaa. Kummisedän kuva olisi valmis iholle laitettavaksi ja kaverin piirtämä pienillä muutoksilla.
Olenko muuten outo, koska en pelkää ollenkaan sitä kipua? Pelkään enemmän sitä tatuoijaa, joka on tosi pelottavan näköinen! Päätin myös, että sinä päivänä kun/jos/ehkä/ei koskaan/hahaahaha saan jonkun merkittävän saavutuksen kirjoittajana (vakituinen kolumni, kirjan julkaisu jne.), niin marssin ottamaan ranteeseen kuvan. Sitten olen Taiteilija, jonka ei tarvitse pelätä, että pitäisi peittää tatuoinnit konservatiivisesti työn vuoksi. Oh, käytänpä tänään hienoja sanoja.
Eilen vietin ystävänpäivää puolisen vuotta jälkijunassa, eli katsoin Valentine's Day-leffan. Meinasin vähän yököttää, koska inhoan tuota helmikuista päivää ja söin samalla vaahtokarkkeja, mutta anyway! Puraisin elefanttini jalkaa McSteamyn ollessa niin Steamy (käytänpäs nykyään paljon Isoja Alkukirjaimia lisätäkseni Huomiota sanoille) ilman paitaa ja lopussa nauroinkin räkäisesti, koska... Well... Niin. En halua spoilata mitään keneltään, joten kukaan ei ehkä tajua mistään mitään nyt. Tiesin kuitenkin ERÄÄN (lue: Brändeliinin) roolihahmon tarinan yllätyskäänteen, mutta McStemyn tapaus tuli yllätyksenä. Mitäs olenkaan sanonut tästä leffasta tammikuussa? "Jos mä kävisin leffassa, menisin kattoon tän. Tyydyn odottamaan dvd:n saapumista videovuokraamoon. Mutta ah sitä iltaa kun saan ton leffan käteeni! Bradley, McDreamy & McSteamy, irttareita ja minä. HOT STUFF." Sen perään keskustelu siitä, että vien parhaat miehet ja suostun myymään McStemyn halvalla, jos tulee tarvis. NO EI TULLUT! McDreamy sen sijaan oli ässhool. Kuka haluaa? McDreamy halvalla myytävänä?!
Bradleystä tulisi vieläkin kuumempi, jos sillä olisi valkoinen takki ja sen nimi olis McCooper. McBradley. McHangover. McKokomusta.'
Kuinka paljon sitä voi kirjottaa tämmöistä, mutta ei sitä Oikeaa Kamaa? Yritän taas ja päädyn varmaan lajittelemaan pyykkejäni. Kuullaan huomenissa ja TOIVOTTAVASTI minulle on silloin lääkäriaika nilkan takia ja sataisi ihan sikana vettä. *manaa manaa manaa*
PS. Ettei kukaan VAAN tajuaisi mitään selostuksestani liittyen Valentine's Dayhin, niin olen ylpeä Brändeliinistä. HAHA. Over and out.
Kommentit