Tänään aloin katsomaan Oikeanlaista kemiaa-leffaa, mutta se oli ihan kökkö. Eilen katsoin Lumottu-leffan ja löysin mahtavan prinssin!

20ENCHANTED_4_JPG.jpg

Prinssi Edward oli NIIN uuno, että sitä ei voinut olla rakastamatta. Jopa McDreamyn esittämä Robert PHILIP (haha) jäi kakkoseksi ja itse olisin lähtenyt sinne satumaahan Edwardin kanssa!

Mietin eilen, että se tekisi ehkä ihan hyvääkin. Olla sellaisessa höttömaassa. Nyt katson leffoja, että pääsisin pois täältä sekä luen kirjoja. Nyt ahmin Jens Lapiduksen romaania. Korvaajaa Stieg Larssoneille... No, niille ei löydy sellaista, mutta tuo on ihan kiva kirja. Nimeltään siis Rahalla saa (lisään aina päässäni: "ja hevosella pääsee"), alkuperäinen nimi on Snabba cash. Toinen osa on Aldriga fucka upp, eli Siisti kosto. Hahahahah.

Aloin tänään ohimennen miettiä kirjoittajia. Myös itseäni, kai. Että on vähän pelottavaa, että päähän ilmestyy tuosta noin vain tarinoita muista ihmisistä. MIELIKUVITUSihmisistä. Anja Snellmann sanoi hiljattain haastattelussa, että hänen romaaninsa päähenkilö alkoi puhua hänelle ja ei hän ole vieläkään päässyt siitä eroon. Mutta mistä ne tarinat tulee?

Nyt alan terpapoida yhtä ystävää. MIEHET, sanon minä ja huokailen Bradleyn sekä Juden perään, heh. Muut järkevät jutut ovatkin vähän finaalissa ja tekisi hyvää pitää vähän lomaa...

Vi hörs!