Terveiset täältä! Onpas todella sunnuntaifiilis! Istuskelen sohvalla katsellen samalla TELEVISIOSTA Englanti vs. USA-matsia. Tilanne on 1-1 ja peliä pelattu kohta 90 minuuttia. Wayne Rooney osoittautui ihan paskaksi ja enkkujen maalivahti teki vahingossa oman maalin jo torjutusta pallosta...

Rehellisyys maan perii: Olen USA:n puolella. Siihen liittyy pitkä tarina. En kerro sitä nyt.

Olin tänään Tädillä ja sain siis television. Jälkikäteen istuin kuumissa löylyissä ja mietin yksinkertaista käsitettä kuin perhe.
Minulle perhe ei ole koskaan ollut isä, äiti ja sisarukset. No, minulla ei ole sisaruksia. Perheeni on aina ollut äiti, Täti, isoisä, isoäiti ja mahdollisesti Tädin lapset ja nykyisin myös Tädin mies. Isällä on oma perhe ja minä kuulun siihen omalta osaltani, mutta minun perheeni on tuo edellä mainittu. Aloin siis miettiätuota saunassa ja heitin ilmaan ajatuksen. "Täytyykö perheeseen aina kuulua äiti?" Minä viihdyn Tädin perheen parissa ja tulen nykyisin huomattavan hyvin toimeen isovanhempien kanssa. Tai no, olen oppinut kommunikoimaan heidän kanssaan. Ennen välimme olivat viileähköt, koska emme osanneet puhua. Rakkaita he aina ovat olleet. 

Äiti julisti viikko sitten oltuaan yhden vuoden naimisissa 1,5 vuotta tuntemansa miehen kanssa, että IHANAA KUN SUKULAISET TULEVAT - ON NE NIIN RAKKAITA. Hän puhui siis miehensä sukulaisista. Hän on hylännyt minun perheeni. Älkää edes kysykö, kuuluuko äidin mies perheeseeni......

Minulla on salainen haave. Jonain päivänä ehkä alan seurustelemaan jonkun kivan miehen kanssaja Tädin porukka pitää grillijuhlat. Siellä voisi olla Tädin perhe, aina elävät isovanhemmat sekä äiti (vain äiti). Kyllä minä siellä mielelläni näkisin pari ystäväänikin, mutta ei puhuta tällä kertaa siitä. Niin, sitten minä tulen paikalle käsi kädessä sen miehen kanssa ja kaikki on ihan "OOOOOO". Mies menisi grillaamaan Tädin miehen kanssa ja minä istuisin selittämään miestilanteeni. Kovin yksinkertainen haave, täytyy myöntää.

Viime juhannus oli onnellinen - ilman äitiä. Isovanhemmat, Tädin perhe, Tädin miehen äiti ja minä. Uusi Trendi, pitkä saunominen, Kim Herold Trendissä, uusi kosteutusvoide ja vähän liikaa valkoviiniä Tädin seurassa kello kaksi yöllä.

Tällä hetkellä siis istun isoäidin lahjoittamassa oloasussa (tämä huutaa OLEN JALKAPALLOILIJAN TAI JÄÄKIEKKOILIJAN VAIMO) ja syön isoisän antamia karkkeja. Koko perhe - myös äiti - osti minulle synttärilahjaksi tuon kauniin television. Kukkarossa on rahaa ... no, naurettavan vähän. Väsyttää koko ajan. Silti... Silti olen rauhallinen? Ehkä se on tuo väsymys. Se torjuu kaikki ilkeydet - toistaiseksi.

Olin saanut kommentin viime vuoden(!!) huhtikuun merkintään: Aloin tänään lukea sun blogia ---- Mikä alku minun ja blogin suhteelle! Noh luin ensimmäisen kirjoituksen ja sitten toisen. Nyt pääsin tähän asti. Naureskelen täällä itsekseni, yksin yöllä kaupunkiasunnossani vain sade seuranani. Kuulostat pelottavan paljon ajatuksiltani.

Jos luet Jay tätä, niin kiitos. Ihanaa, että blogi toimii kumpaankin suuntaan! :)

Niin ja loppuun vielä tänään käyty keskustelu.

Ykkönen: "JEEE" *juoksee kummitätinsä päälle*
Birdie: "AU" *nauraa* "Kuka se tähän tuli?"
Ykkönen: "MINÄ!"
Birdie: "Näköjään!" *kutittaa* "Tuutko sä pian mun luo yökylään?"
Ykkönen: *makaa kummitätinsä, Birdien, sylissä* "Joo!"
Birdie: "Muutatko sä mun kaappiin asumaan?"
Ykkönen: "Joo, muutan kyllä!"
Birdie: "Sitten mä voin tehdä sulle lihapullia ruoaksi"
Ykkönen: "Joo!"