Koneella odottaa sanoisinko ihan valmis kirjoitus parisuhteista, mutta minä lupasin kirjottaa teille krapulan jälkeen musiikista ja sehän sopii tähän hetkeen kuin nyrkki päähän.

Tämä on vanha tarina, mutta se täytyy kertoa jälleen.

Olipa kerran kolmetoistavuotias Birdie. Hän oli ihastunut todellisessä elämässä Miesmalliin, joka silloin ei osoittanut mitään merkkejä siitä, että hänet kruunattaisiin jossain vaiheessa "Suomen kuumimmaksi miesmallitulokkaaksi" (okei, se oli vain jonkin nobodyn blogi, mutta minun entinen ihastus, eli saan vähän suurennella). Voih.... Miesmalli. Huumori: sarkastista. Pituus: melkein 190. Hiukset: luonnostaan lähes mustat. Silmät: vihreät. Harrastukset: valokuvaus sekä musisointi.
Samaan aikaan toisessa maailmassa hengitin Green Daytä ja en kuunnellut mitään muuta. Bullet in a Bible, American Idiot, Nimrod, International Superhits. Kovimmat kolaukseni sain luettuani, että BJ Armstrong on kaksikymmentä vuotta minua vanhempi ja huomatessani kuumeisena, että sillähän on sormus sormessa ja naisen nimi käteen tatuoituna! Lukuvuonna 2005-2006 en kuitenkaan tiennyt mitään parempaa kuin Green Day. BJ, Mike sekä Tré olivat maailman parhaimmat. Jos cd:t ja dvd:t voisivat kulua puhki, niin Bullet in a Biblen oma kopioni olisi ollut rikki jo aikoja sitten.

Nämä kulkevat yhdesä, koska tajusin erään leipomishetken aikana, kuunnellesani Wake Me Up When September Ends-kappaletta, ihastuneeni Miesmalliin. Kehitin Green Daylle ja Miesmallille paljon muistoja ja tarinoita.

Tarina loppuu niin, että Miesmalli imutteli kahden eri tytön kanssa kouluvuoden aikana. Elämäni ensimmäiset elokuvahetket. Käännyn kuin hidastettuna katsomaan taakse ja PAM! Sitten sain eräänä iltana soiton, että Miesmalli ja eräs tyttö ovat olleet kahvilassa yhdessä herkissä tunnelmissa. Seuraavana päivänä halusin hajottaa squashmailan Miesmallin päähän ja raahata sitten hänet omaan kaappiini piiloon.
Minä vietin pari päivää keväällä kotona maaten sohvalla, koska olo oli niin paha. Ihastuneen rakastuneen pikkutytön sydän oli särjetty.

Syksyllä Miesmalli jatkoi mieshuoraamista ja minä surin. Tai en surrut, mutta ihastuin naurettavaan tyyppiin. Siitäeipuhuta. Green Daytä kuuntelin huomattavan vähän. Wake Me Up When September Ends-kappaletta en pystynyt kuuntelemaan ollenkaan. Kerran kuuntelin metrossa sattumalta Green Dayn I hate you-kappaletta ja viereeni tupsahti istumaan joku random. Sydän hyppäsi ihmeellisesti kurkkuun ja tajusin heti, että kyseessä oli Miesmalli. Jos suljen silmäni, niin kuulen edelleen korvissani avainketjun kolahduksen metron muoviseen penkkiin ja voin haistaa sen hyvän tuoksun. Metrosta juostessani pois omalla pysäkillä adrealiini sai minut hulluksi ja olisin voinut juosta 1500 metriä alle viiden minuutin.

Eräänä päivänä Miesmalli ja hänen tyttöystävänsä tulivat kouluuni. Oli paska päivä. Minä laskeudun portaita ja katson lattialla istuvia ystäviäni. Kaikki tuijottavat minua ja heitä vastapäätä seisoo Miesmalli sekä Tyttöystävä puhumassa jonkun opettajan kanssa. Luokkaan päästyäni laitoin soimaan Green Dayn Whatsername-biisin. Kaverini vieressä sanoivat, että musikki kuului heille asti.

Miesmallista pääsin yli ehkä yhdeksännen puolessa välissä. Silloin hän ei enää aiheuttanut kohtauksia minulle. Green Daystä pidin koko ajan, mutta en vain pystynyt kuuntelemaan sitä. Eivätpä he mitään uutta tehneetkään sitten vuoden 2004. Viime vuonna tuli 21st Century Breakdown ja Miesmallista tuli miesmalli.

Kohtelen Green Daytä kuten mitä tahansa suosikkiani: välillä koen kauheaakin tuskaa, koska en vietä aikaa heidän kanssaan. Ne kolme pikkumiestä ovat edelleen rakkaita minulle ja jos Billie Joe olisi puolet nuorempi ja ei-isä...

Remember, whatever,
It seems like forever ago,
Remember, whatever,
It seems like forever ago,
The regrets are useless,
In my mind,
She's in my head,
I must confess,
The regrets are useless,
In my mind,
She's in my head,
From so long ago

And in the darkest night,
If my memory serves me right,
I'll never turn back time

Forgetting you, but not the time


Joskus näpyttelen Miesmallin nimen Googleen tai Facebookiin. Katson kuvia hetken ja hymähdän. Ehkä jossain toisessa elämässä.... Parasta on se, että ei satu.

Huomenna minulla ja Green Dayllä on treffit! Jos minusta ei kuulu mitään, niin olen karannut Tré Coolin vaimoksi vain siksi, että Cool on niin siisti sukunimi. Annoin Anonyymille valtuudet tulla ilmoittamaan tänne (kommenttiboksiin), jos olen virallisesti lähtenyt, hah hah. Toivotaan, että GD esittää huippusetin ja kuulen suosikkibiisini. Toivotaan myös, että Billie Joe ei ole enää blondi... Kuullaan viimeistään keskiviikkona, rakkaat!

Birdie Miesmalli
Birdie Armstrong
Birdie Cooper - nyt ja aina. ;)